United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen lehtensä olikin yli maan kuulu ja miestä itseään pelättiin pikku rannikkokaupungissa kuin kuolemaa. Hän, kuten sanottiin, »pisti nokkansa jokaiseen pataan» koko kylässä, ja käytti tietojaan hyväkseen taistellessaan niinkuin hän sanoi »yhteiskunnan pyhimpien etujen puolesta». Rehtori pelkäsi häntä yhtä hyvin kuin »tukkukauppias»: Hamre.
Bruno nimittäin alkoi vihata kaikkia, joilla oli vaaleampi iho kuin hänellä. Hänestä tuli kylän voimakkain ja pelätyin tappelupukari. »Knapekullan korpilla» näytti olevan halu nokkia silmät jokaiselta kylän asukkaalta, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ja kun isä siitä yritti väkivoimin häntä ojentaa, käänsi hän nokkansa ja kyntensä tätä vastaan. Anna Jolantan viha oli levollisempaa laatua.
"On ... kowa onnettomuus on tapahtunut", sanoi mies päätänsäkään kääntämättä, pyyhkäisten taas nokkansa. "Kowa onnettomuus! no minkälainen, herran tähden?" kysyin minä hätääntyneenä. "Tuonne taipaleelle ihminen kuol..." yritti mies sanomaan, mutta sanat takertuiwat kurkkuun. "Hywä Jumala, wai ihminen kuollut? Eipä minunkaan matkustamiseni ollut juuri hääwiä tuolla ulkona ... wai ihminen kuollut!
"Sehän on tuo vanha juttu, jota olen kuullut kyllä satakin kertaa jo ennen." Ja samaa tietään lensi hän pois. "Kuulepas, vuokko", sanoi kyhmyräinen kataja, joka seisoi siinä lähellä, "onko tuo nyt sopivaa, puhua tuolla tavalla ilmi sydämmensä tunteita? Täytyy pitää nokkansa pystyssä, jos on mitään nokkaa.
Waikk'ei siinä wälissä ole sen pitempää aikaa kuin siinä, on, ennenkuin morsiankin tietoon tulee, ennätti kumminkin moni kuulija itseltänsä kysyä: "olesta waiti, kukapa on morsian?" Mutta "puh! eihän se ollutkaan kuin Mökin Maiju", arweli moni hätäinen kuulija, kun sai kuulla morsiamen nimen, ja moni äiti weti nokkansa sykkyrään, osoittaaksensa siten tyytymättömyyttänsä.
Joskus ma tuulten siivillä lentäen viimana viuhkan, Silmäni luon pukimiin, jos kenen ulkona nään; En repaleisia sääli ja josp' uhallaan kuka vastaan Nokkansa töllistää, siihen mä merkkini lyön; Vaan suloneitosen tai jalon poikuen poskille ruusut Koht'ani armahat luo; heille mä kunnian suon. Ihmiset uhreillaan mua myös lepyttäin jumaloivat, Heidänpä huoneistaan kas savut tupruelee.
Jollakin tavoin piti käydä päinsä kaivautua silliliikkeesen!... Vaan siihen tarvittiin pääoma, varsinkin sillä, joka ei voinut mukautua muiden kuin oman päänsä mukaan! Hän pisti nokkansa enemmän kuin ennen nuuskien ja vaanien kaikkeen, tutki katseellaan sekä kuulusteli ja tutki ihmisiä jo kaukaa...
Siitä hän konttasi erään huoneen seinän wiereen ja niin hän hiipi huoneelta huoneelle. Kun hän erään huoneen nurkasta pilkisti toiselle seinälle, kurkisti samassa eräs rotewa wihollinen toiselta puolen nurkkaa, niin likellä, että heidän nokkansa oliwat yhteen koskea.
Silloin pääsevät kaikki Pekat ja Paavot toisten yksityisiin perhesuhteisiin räkäisen nokkansa pistämään. Minun mielestäni meidän yläluokkalaisten velvollisuus näinä aikoina on vetää yhtä köyttä... Te ymmärrätte? Luulen voivani seurata herra kenraalin ajatusjuoksua. No hyvä!
Félicité, jota nämä vehkeet pelästyttivät, asetti sen keittiöön. Sen ketjut irroitettiin ja se sai vapaasti liikkua talossa. Kulkiessaan alas portaita se riippui astuimista käyrän nokkansa varassa, nosti ensin oikeata, sitten vasenta jalkaansa; Félicité pelkäsi, että tämä voimistelu voisi tuottaa sille pyörrytyksen. Se tulikin sitten kipeäksi, eikä enää voinut puhua eikä syödä.