Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Vai niin, vai niin! Kuulepas, Söölfest Staale!" sanoi kapteeni, iskien silmää eräälle nuorelle miehelle, "tiedätkös sinä, käykö Lars
ROUVA. Kuulepas, Kalle! Katsohan minua silmiin! KAMREERI. No, mitä joutavia! ROUVA. Katsopas nyt vaan! ROUVA. Hm! Ei sinulle vain liene tapahtunut jotakin eilen? KAMREERI. Tapahtunut? Kuinka niin? ROUVA. Katso paremmin! Sano, oletko sinä rehellisesti kertonut minulle kaikki tuosta eilisestä ! Sinä häpäiset itsesi, Emma. Mitä Onni kaikesta ajattelee?
ROUVA. Ettei tämä asia ole minun korvilleni! Se on hirmuista! Kuulitko sinä, Hilma? Ja sitten vielä nauroi! Kuulepas, Reetta, sinun pitää paikalla mennä REETTA. Mihinkä sitten? REETTA. Johan minä sen maksoin viime viikolla. ROUVA. Maksoit? Ole vait! Kyllä minä sen paremmin muistan. Tuoss' on nyt rahat siitä tulee viisi markkaa takaisin.
Minä kysyn: mitä hän siitä huononi, kun hänellä oli puhdas omatunto? Olisin sanonut hänen sijassaan, koska hän nyt kerran oli niin miehevä: kuulepas, hyvä Bernardus vai mikä lienet, neuvon sinua kunnioittamaan isääsi! Mutta niinhän hän sanoikin! huudahti pieni Liisa Kreeta, joka oli vuodattanut katkeria kyyneliä kuunnellessaan edellisen kertomuksen alussa esitettyä surullista tapausta.
Hetken perästä oli Tahvo saanut päähänsä ajatuksen, joka ei ennen ollut johtunut hänen mieleensä, ja sanoi haltialle: "Tiedäpäs, kummini, että Jumala on kaikki luonut, ja että kaikki, mitä Jumala on tehnyt, on hyvä." "Saattaa olla", arveli Harmaaparta, "mutta kuulepas, Tahvo! Minä olen etsinyt Jumalaa maailman alusta enkä ole häntä vielä löytänyt.
MIKKO. Ei se mitään vanhaa vihaa ole, nyt se vasta on syntynyt. KORTESUO. Vanhaa tai uutta, niin sopikaa pois. Suuttukaa ja leppykää, elkääkä antako auringon laskea vihanne yli, sanoo apostoli Paavali. JOHANNES. Minä puolestani en riitaa halua. KORTESUO. Mikosta se lähtee, minä arvaan. Kuulepas, veli hopea, sinussa taitaa olla vähän äitisi luontoa.
Kuule, se on hyvä mies, tuo sinun sulhosi, Hilma. HILMA. Kyllä. Kuinka niin? KAMREERI Muuten vain. Hän antaa sinulle tänään . Hm, jassoo ei mitään. HILMA. Mitä hän minulle antaa? KAMREERI. Antaa! Kuka tässä on antamisesta puhunut? Kuulepas, kuinka monta paria veitsiä meillä on, tiedätkö sinä? HILMA. Kuinka monta paria veitsiä? Niin juuri, kuinka monta?
Mutta ennenkuin rovasti kerkesi seisahtua keskelle lattiaa, ruustinna ihastuneena huudahti: Kuulepas sinä, Kaarlo, kun tuo väki kuuluu olevan kaikki talonväkeä, ei yhtään renkiä eikä palvelijaa. Vai niin. Ja yhden äidin lapsiako kaikki tämä nuori väki? Yhden äidin, ja äiti on näin reipas vielä.
Mutta mitä Liisa sitten täällä teki? Sitä ei Muttila voinut ymmärtää. Kerran Johanneksen kanssa kahdenkesken kapakassa ja puolikkaan punaviiniä tyhjennettyään, hän kysyi sitä Johannekselta. Kuulepas, hän sanoi, vilkuttaen silmäänsä tuttavallisesti. Eikö sinun olisi aika päästä rakastajattarestasi? Kysymys tuli Johannekselle aivan odottamatta.
Minä en enää pure tupakkaa, vaan konvehtia, enkä ryyppää muuta kuin kahvia, ootekolonia ja morfiinia. Lönnrotkin oli tosi vaimo." "Joko poikasi osaavat kiivetä yli aidan?" "Kyllä. Kuulepas Antti, tule tänne ja sano sedälle, kuinka sivistyneen ihmisen pitää kiivetä yli aidan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät