Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Kun Grégoire nyt purskahti heleään, nuorekkaasen nauruun, jatkoi Mathieu vakavammalla äänellä: "Kuulepas, poikaseni, minulla ei ole ollenkaan halua olla poikaini poliisina. Mutta sitä minä en tahdo, että sinä hankit meille ikävyyksiä noitten Lepailleurein puolelta. Sinä tunnet asiat, he olisivat hyvin iloissaan, jos voisivat saattaa meille ikävyyksiä.
Kohta sai Alfhild kapinalliset lehmät ajetuksi purkautuneesta sulusta metsään sitte koetti hän kaikin voimin panna sulkua jälleen kiinni, mutta riu'ut olivat raskaat ja vähän väärät, joten hän ei oikein saanut niitä sopimaan koloihinsa. "No, kuulepas Sten!" huusi hän iloisesti ruispellon poikki, "sinä vaan seisot ja katsot valmista etkä tule auttamaan minua."
Mutta hän tiesi myös olevansa siinä suhteessa moitteeton ja hyvin kestävänsä ankarimmankin arvostelun. Kuulepas, mistä sinä olet tuon kravattineulan ostanut? kysyi Muttila samassa henkeyksessä. Ahaa, sekö se siis oli! Olipa aika asiantuntija, kun heti ymmärsi kiintyä siihen. Lontoosta, vastasi Johannes hymyillen. Mitä pidät siitä? Suurenmoinen! Saanko nähdä tarkemmin sitä?
"Kuulepas sinä, pikku haitukka", sanoi viimein mies, sittenkuin he olivat tuokion aikaa tähystelleet toisiansa, "oletpa sinä kuta kuinkin varhain aamulla täyttänyt suusi leivosen pojilla".
»Kas Pyhä Martti toursilainen auttakoon! onpas tuossa pojassa tulta! Onpa hänessä oikea Lesly-suvun kipinä onpa hän jokseenkin samankaltainen kuin minä, vaikka vielä hiukan hurjapäisempi. Mutta kuulepas nyt, poikaseni eläköön Ranskan kuningas! harva se päivä, jolloin hänen soturinsa eivät jollakin tavalla voisi ansaita itselleen rahaa ja kunniaa.
Minä nyljin heitä aikalailla. Pappa tullin-nuuskarilta voitin 100 markkaa ja paroonilta yli 200, ha, ha! Mutta kuulepas, paroonista johtuu mieleeni, että eiköhän olisi parasta viedä ukkoa kotiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä miesparka on jo niin päissään, ettei hän enää pysy tuolillakaan. JANNE. Vai niin pitää sitten panna hänet makaamaan sohvalle niin kauaksi kuin
"Kuulepas, muija! minä olen hankkinut sinulle vieraan, joka kyllä illallistansa ansaitsee, sillä hän on tehnyt työtä kahden edestä, ja minä olen luvannut hänelle vuoteen." Arentimiehen vaimo kääntyi äkkiä. "Hän on hyvin tervetullut illalliselle. Mutta mitä vuoteesen tulee," sanoi hän epäävästi, "niin en juuri tiedä."
SIIRI. Tehdäkseni hänelle mieliksi olenkin minä lakannut käymästä itse ostoksilla. AGNES. Ei, mutta kuulepas vain! Oletko sinä itse todellakin käynyt ostoksilla? SIIRI. Niin, minä tarkoitan: minä aijoin käydä. AGNES. Vai niin, sinä aijoit. SIIRI. Ja rupesinkin jo käymään. AGNES. Todellako? SIIRI. Nii in. Enkä minä koskaan unohda ensimäistä esiintymistäni Eteläsataman torilla.
Ja kuulepas, milloinka tulet meille keilisille? Ja tuommoisia lorujako hän syöttää minulle, kun hänen ystävän tavoin pitäisi koettaa pelastaa minun mies-paran niskani taittumasta! Kun tätä ajattelen, melkein vimmastun hurjaksi, niin että tahtoisin ottaa moukkarini ja sillä lyödä rikki ja mäsäksi kaikki ympärilläni.
Suuttui minuun, kun olin uskaltanut kirjoittaa nimeni tuohon vekseliin hänen nimensä viereen. Ja kuitenkin saan ehkä vielä maksaa koko summan, jos pahasti käy. Hyvä juttu kyllä! Katsos täti! Vai ei. Kuulepas, taitaahan teillä olla suuret kestit tänä iltana, jos totta on; mitä juuri tuolta piikahopulta kiristin? RISTO. Hm! Taitaahan tuo niin olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät