Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Kuulepas, Taneli, minä en joutaisi isäni jälestä ... jauhot ovat taikinaan sekoitettavat ... pistäypäs sinä tuonne niityn veräjälle ja kuuntele mitä isä työväelle sanoo. Tule sitten heti tänne.
Kuulepas, kun minulla on täällä kypsymässä uusi ajatus. Kirjeessäni lupasin, kuten muistat, tässä huhtikuussa tulla hevosineni kotiin tekemään kesää varten välttämättömimpiä tehtäviä. Mutta nyt tulee täällä kevätuiton aikana luultavasti olemaan korkeat palkat, ja senvuoksi meinaan jäädä tänne.
Ihan minun nenäni. Niin, kyllä hänestä näkyy, että hän on syntynyt mylläriksi. No kas, tämä se onkin minun poikani, sillä on turpa jauhossa. Mutta kenen se on tuo toinen? Kuulepas veitikka, miten sinä olet vartioinut myllyä tänä yönä? Onko siellä niitä vieläkin. Enkö minä tuntisi omaa vertani? Onko siellä vielä yksi? Tämäpä jo on liikaa.
JANNE. Mutta ajattelepas, jos äiti ? LAURA. No, kaikkia! Onhan hän lähettänyt sanan, että hän jää Heimoseen yöksi. Mutta kuulepas, tarjotaanko jo samppanjaa vai odotetaanko vielä vähäsen? JANNE. Hm, parasta taitaa olla että annat avata pullot, sillä minä luulen, että rovasti kohta tahtoo pitää puheen. LAURA. Hyvä, tehdään niin sitten. Minä vain kysyn.
Ettekö tahtoisi avuksi kantaa sitä vähän matkaa? *Dagobert*. En toki. Kuulepas, se Mylly Matti taitaa olla vähän niin kuin tyhmä, sanovat ihmiset. *Matti*. Ohoh, sanovatko ihmiset tosiaankin niin? No, sittepä minäkin sanon teille jotakin, herra. *Dagobert*. No, mitä sitte. Sitä, että Mylly Matti ei ole niin tyhmä, kuin näyttää. Kolmas tapaus. Suuri metsä.
Gretchen katseli minua kummastuneena; hän jätti äkkiä vaunut ja tuli luokseni. "Sinäkö avasit?" kysyi hän minulta osoittaen avattua porttia. "Voitko tehdä sen, vaikka olet niin pikkuinen?" "Mutta kuulepas, sinun puutarhasi ei ole kaunis", sanoi hän, ylenkatseellisesti nyrpistäen nenäänsä hän viittasi portista näkyvää viheriäistä, hämärää lehdistöä.
Pian palasi Tiina kahvin kanssa. "Kapteeni on nyt nukkunut paremmasti kuin moneen aikaan ennen", sanoi Tiina tullessaan. "Olen, Tiina... Mutta kuulepas! Oletko missään nähnyt vaimovainajani virsikirjaa?" "En. Tarvitsetteko sitä? Kyllä minulta saatte", sanoi Tiina kummastuksissaan. "Tahtoisin niin mielelläni vaimovainajani kirjan.
Kuulepas, Pekka, minusta nämä ruotsalaiset tuntuririekot ovat aika ylpeitä. Nauravat vain yhtäpäätä meille suomalaisille." "Noo, enpähän tiedä", tuumi Pekka, "minusta nämä ovat ihan samanlaisia kuin suomalaisetkin; ei niillä ole väliä." "On varmasti, sanon minä, ne ovat tyhmempiä kuin Suomen puoleiset.
Eläpäs nyt noin toimessasi. Mikä rikos tuo on, jos on sanan laittanut, ja jos minäkin olisin ilmoittanut. Olisi sen ennen tehnyt, mutta eipä ole arvo antanut, kun olen ollut renkinä. Ja mitä sinä menit sanomaan. No kuulepas Matti rauhassa, kun minä sinulle selitän.
Miina ei vastannut sanaakaan ja vähän aikaa mietittyään jatkoi muori: "Voi, voi kuitenkin, kun minäkin nyt jo olen näin vanhaksi käynyt; nythän minusta ei enää Sorrin Mattikaan huolisi vaan kuulepas", keskeytti hän itseään, "eiköhän tuo Kemilän Pieti vielä ottaisi sinua, jos sinä niinkuin antaisit vähäsen merkkiä sinne päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät