JOHANNES. Ja huutaa avuksensa Lempoa, Jok' ompi olennoista saastaisin! MAUNU. Tuon Sorrin saimme kerran ennenkin Jo vangiksi, mut yöllä katkaisi Hän siteensä ja surmas vartiansa. Tään tehtyänsä läksi pakohon! JOHANNES. Sä kuulit syntivelkas hirmuisen; Jos kurjan henkes tahdot pelastaa, Niin käänny katuvaisna Kristin uskoon! SORRI. En ikinä!
PISPA HENRIK (Sotureille, jotka aikovat viedä Sorrin ulos ovesta).
Miina ei vastannut sanaakaan ja vähän aikaa mietittyään jatkoi muori: "Voi, voi kuitenkin, kun minäkin nyt jo olen näin vanhaksi käynyt; nythän minusta ei enää Sorrin Mattikaan huolisi vaan kuulepas", keskeytti hän itseään, "eiköhän tuo Kemilän Pieti vielä ottaisi sinua, jos sinä niinkuin antaisit vähäsen merkkiä sinne päin.
Ei löydy monta hänen vertaistansa Jos kuinka käykin, hänen pelastamme. KOLMAS TALONPOIKA. Se Sorrin osa. Täss' ei auta muu Kuin kiiruullinen pakoon lähteminen. LALLI. Ma usein kontio-ukon akkaneen Ja lapsineen löin yksin ollessani, Meit' täss' on viisi miestä aseissa Ja pakenisimme! Ei Hiisi vie! Me kauniin verikisan saamme aikaan! KOLMAS TALONPOIKA. Mut kristityit' on yhtä monta sataa!