Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kuulepas, virkahti hän sitten yksinkertaisesti. Mistä sinulla on nuo kortit? Mitkä kortit? Nuo lisätiedot. Sanomalehdessähän puhutaan vain Kuusiston herran kuolemasta. Niin, näetkös, se on minun salaisuuteni. Sinulla on siis salaisuuksia? Minulta? Ainoastaan niin kauan kuin sinä et täydellisesti luota minuun.
Semmoinen kyllä menee ohitse; kaiketikin se menee ohitse! Kuulepas; minä opetan pienokaiselle jotakin: milloin hätä suurin, silloin apu lähinnä. Jaha, muista se.
"Sinulla, ystäwäiseni, on niin hywä sydän ... sinä jaksat kärsiä ja toiwoa niin paljon ... usein saan minäkin sinusta lohdutusta murheissani ... toiwokaamme nytkin parasta", sanoi mies lohdutettuna. "Mutta kuulepas, Antti! Emmekö woisi saada pikku Tiinalle millään tawalla kenkiä? Paha on nähdä hänen wetää laahustawan noita aikaisen ihmisen kenkärajoja.
Mitä ihminen muuta tarvitseekaan? Niin, tuolla tavalla minä puhuttelen itseäni, ja sitten tulen paikalla hyvälle humöörille taas. Mutta kuulepas nyt, Hilma! Ummistapas hetkeksi silmäsi! HILMA. Ummistaa silmäni? ONNI. Niin, tee vain kuin sanon! HILMA. Mutta mitä varten? ONNI. No, silloin tapahtuu jotakin lystiä. HILMA. Ei, ei sinä narraat minua. ONNI. En suinkaan minä vakuutan.
Hyvä kyllä sinulle, joka pitäisit saarnoja itse piispallekin; mitä taas minuun tulee, niin minä olen syntynyt rikkaaksi tulemaan ja sitä minulle olisi pitänyt opettaa". "Kuulepas", vastasi Fredrik "saatpa nähdä, ett'eivät valituksesi lainkaan muuta nykyistä tilaasi ja että asiat ovat otettavat siltä kannalta, jolla ne ovat.
Ei, kyllä sinä sittenkin jyskytät minua; mutta jyskytä nyt, kun kerran olet kelkkaasi saanut. Sinä et taaskaan usko. No, kun et usko, ole uskomatta. Sittepähän nähdään, kumpanen meistä voittaa kun kaikki katsellaan. Elähän nyt Esa hyvä suutu. Minkäpäs minä nyt sille voin, etten asioita sen paremmin ymmärrä.... Kuulepas!
"Minä en osaa, enkä uskalla; minä olen niin paha", sanoi kapteeni tunnustavaisesti. "Niin, mutta Jumala antaa anteeksi pahoillekin, kun vaan murheissaan ja tuskissaan Häntä avukseen huutaa kaikesta sydämestään. Sehän on tämän virren ensimmäisessä värsyssä. Ja kuulepas vielä mitä tässä toisessa värsyssä sanotaan". Helmi luki toisen värsyn toistamiseen.
»Kuulepas vaan tuota!» virkkoi neiti Hameline. »Tahtoisipa hän saada meidät uskomaan, että jalo tuli, joka Ranskassa ja Saksassa jo on vaipunut tuhkaan, vielä on vireillä hänen kylmässä, kalpeassa kotimaassaan!
"Sen kautta olet mahtanut hyvinkin harjaantua miekan käyttämiseen", sanoi seppä. "Se on paha, sillä sittenhän sinulta katoaa harjoittelemisen tilaisuus", arveli Heikki. "Mutta kuulepas, lakintekijä!
Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle yhden asian ? Niin, mitä Onni herralla ? ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on? REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin? ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta? REETTA. No, en minä nyt voi sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät