United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oi mun kallis kasvattajani, Lausu, miksi rahvas riemuitsee?" "Sentään rahvas ratki riemuitsee, Että tänään tulee linnahan Kokoontua kaiken kansamme Poikain, tyttöin, isäin, äitien." "Oi Miljutin, hellä hoitajain, Autiona monet vuodet on, Linna ollut henkein huomassa, Pihan lattiatkin heinäiset. Ken nyt linnan portit aukasee, Ken on rahvaan sinne käskenyt?"
Mutta täyteen toteen taas, mun poikani. Minä tahdon sinulta vastauksen kunnias nimessä. LEO. Senhän jo annoin. Mutta mikä tuulen kierros on tuonut teille tällaisia arveloja? Hän on mun kasvattajani vakaa! ANTON. Voi myös olla kultaseskin. LEO. Mikä on hän vielä? Hoo, vaakunoita, kilpiä, keihäitä ja miekkojahan kiiltää ja kalisee hänen polviluvussansa. Mutta mikä olen minä?
»Hyvä! Kuule siis. Sinä olet ollut minun holhoojani, ystäväni, kasvattajani, tätä osaa en ole voinut aavistaakaan.
KAIKKIVALTA: Teidän korkea-arvoisuutenne: ei sanaakaan. TUOMAS: Hyvä. KAIKKIVALTA: Kallis kasvattajani! TUOMAS: Milloin palasit Virosta? KAIKKIVALTA: Seurasin sieltä hänen hengellistä ylhäisyyttään legaatti Balduinia. TUOMAS: Tosiaan! Ja sinä kaipasit jälleen minun luokseni? Ja nyt tahdot sinä jälleen olla minun rakas opetuslapseni? KAIKKIVALTA: Isä!
Mikki ei nyt joutanut viipyä morsiamensa luona, vaan sanoi jäähyväiset ja läksi kotiin. Taajaan sykki Mikin sydän, kun hän astui isänsä huoneeseen, ja hänen äänensä värähti, kun hän lausui: »Isäni, kasvattajani! Viimeisen kerran tulen luoksenne pyytämään, että siunauksenne antaisitte Lyylille ja minulle.
Hän katseli hellyydellä ja säälillä noita kalliita kasvoja, joista vieläkin toivo loisti, ja hän ajatteli minkä musertavan vaikutuksen hänen sanansa teki. "Koetan hänelle niin varovasti kuin mahdollista, ilmoittaa päätökseni", mietti Valpuri. "Rakas kasvattajani", sanoi hän, "eivät mitkään maalliset myrskyt ole voineet vähentää rakkauttani teihin.
ISEBEL. Ma paljon väljemmän Sun luulin mulle valtakunnan luovan, Kun sankariksi jaloksi sun kuulin. Vaan joka hetki uudet esteet tuo Isäni tielle; minun tielleni. AHAB. Isäsi tielle! ISEBEL. Sinä lausuit sen. Jumalan tytär olen korkeimman; On Ethbal vain mun kasvattajani.
Taloon talost' olen kulkenut, Mäiltä mäille läpi laaksojen, Turhaan polkujasi etsien; Päivän helteess' olen tässä nyt." Noin hän lausui. Kaunis impinen Nöyräst' ukkoa nyt lähestyi, Otti hänen karkeen kätensä, Sitä suuteli ja kysyi noin: "Oi mun kallis kasvattajani, Miksi jälkiäni etsit näin?"
Kuules, mies, sinun valtioviisautesi inhoittaisi turkkilaista divaniakin, saatikka sitten jonkun kristityn kansan valtioneuvoskuntaa. Sinä olet ollut kasvattajani, Ramorny, ja, kukaties voisin syyttää sinun opetusta sekä sinun esimerkkiäsi useista niistä hullutuksista, joista ihmiset minua moittivat.
Lähellä istui sillon Rachel, polvilla ommellus, josta katsahti hän millon Välimeren kaukaiseen kiiltoon, millon taasen leikitsevään lapseen ruohistossa. Siellä kerran ilosena kellahtelin ja nukuin väsyneenä viimein kasvattajani suojaan. Minä muistan sen. Mutta tuo vettä sinä. GIOVANNI. Minä riennän. Mutta aika on liian tärkki, koska aina voimallisemmasti synkeä ääni huutaa nimen Canzio.