United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt huomakaat: koska sanon, soikoon vaskitorvi kummeasti kuin tuomiopasuuna; he heräävät samassa mailmassa, jossa he nukkuissansa luulit itsensä varjoina käyskelevän, Kimmeerien synkeässä maassa; he heräävät, näkevät ympärillänsä meidät, jotka taas olemme varjoja niiden kurjien Preussiläisten, joille he itse annoit katkeran kuolon rynnäkönsä Berlinin portilla.
Elon kirkkaassa kevähässä Tai sen syksyssä synkeässä Mihin onneni rakennan? Rakennanko sen lempeen naisen, Hellän, lempivän, uhraavaisen, Viisaan, viehkeän puolison? Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, Lemmin kaunista katoavaista, Ylemmäksi mun kaihon' on! Rakennanko ma onnen' sitten Kiiltoon kirkasten aartehitten? Mihin onneni rakennan?
Näin ajattelin minä, ja siitä lohtui usein mieleni matkalla synkeässä yössä. Mun aamuni koittaa kohta, vaan te hetkeksi kuun valoon jäätte. Tähän vaikeni Jaakko ja raskaasti kohisi ja kohoili hänen rintansa, kunnes hämärti ilta, jolloin hän tyttärensä lasta anoi. Lapsen yli kohoitti hän vaipuvan kätensä ja niin tomusta erosi taistellut henki.
Ankarasilmäinen ja sanaton on Parsifal, kun hän astuu siinä valkeapovi neidon rinnalla metsän synkeässä salissa, jossa puut seisovat aaveisen äänettöminä, huuhkajat oksilla.
OBADJA. Tää toivo ajan synkeässä yössä Se meille olkohon se tulipatsas, Mi esi-isät kautta korpien Rannoille johti pyhän Jordanin. Vaan ystäväni, tästä poistukaamme! Kuningas Ahab puolisoinensa Käy temppelistä, eikä onneksi Se olis, jos he meidät kohtaisivat. MIKA. Vaan Amarian tytär? OBADJA. Tiedäthän, Ettei hän ole uhri ainoa, Mi saastaisuuden alttarilla sortuu.
Muut tuota yritystä alussa kyllä iskivät vastaan, mutta voittipa viimein Juhanin ja Timon tahto. Juhani lausuili, kuinka viinakin, jos sitä taidolla ja kohtuudella nauttii, on iloksi ja onneksi, etenkin heille, kaarneenpoikasille synkeässä sydänmaassa.
Kuluipa muutamia minuutteja. "Gunhild!" Ei vastausta. Useita minuutteja. "Gunhild, Gunhild kulta!" Useita pitkiä minuutteja. Rouva itki. "Gunhild, Gunhild!" Soittokellon kimakka ääni yhtyi rouvan hätähuutoon. Kaikki turhaan. Kun Gunhild vihdoinkin palasi, istui rouva sohvalla synkeässä epätoivossa, sininen beduinikappa hartioilla, ja koetti pyhkiä itseään pitsinenäliinalla.
Synkeässä metsässä olj pirtti. Sydänmaassa etähällä tieltä, Jossa sota syksyst' alkain riehui. Vihollinen löytänyt ei paikkaa, Vennon jalka tallannut ei poikuu Sinne vievää; korppi vaan toi tiedon Tappeluista pilvein alta huutain, Taikka sääksi, kuusella mi istui, Taikka susj, mi verisaaliillansa Etsi nummen peittopaikkaa jälleen.
Varovasti koetti hän nostaa häntä siihen, asetti tyynyn pään alle, toi vielä peitteitä, kääri ne tarkasti Anders'in ympäri ja sitten hän ajoi synkeässä sateisessa yössä lahden ympäri. Skjölte oli lähin talo kun oli menty lahden ympäri. Se oli vasemmalla kädellä kun oli ajettu ensimmäisten korkeitten mäkien yli. Toiset talot olivat enemmän lahden pohjassa.
Nyt, likistäen rintaansa kädellään ja nojaten itsiänsä vasten tuoksuvan tuomen rankaa, lausui hän: »Tukehtuuhan sydämmeni, mutta ihanasti. Oi minua katalaa naista, missä murheen synkeässä yössä olen käyskennellyt! Mutta pimeys siirtyy pois ja suljettu povi lievimään pääsee taas. Oi minua kurjaa, oi minua onnellista!