United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tekee ihmeit' yli ihmisvoiman Ja vaaraa uhmaa henkeen, kuolemaan. Ratsunsa kaatui, jalan taistelee hän Ja Richmondia surman kuiluss' urkkii. Apuhun, loordi, muuten perii hukka! RICHARD. Ratsu, ratsu! Valtakunta ratsusta! CATESBY. Paetkaa, herra; ratsun teille hankin. RICHARD. Vait, orja! Heiton varassa on henki, Ma tahdon nähdä, miten arpa lankee.
Mikä huuto tuo? OTHELLO. Tuo! Mikä? EMILIA. Hyväinen taivas! Emäntäni ääni, Apuhun, apuun! Puhukaatte vielä! Oi, rouva, armas rouva, puhukaa! DESDEMONA. Syytönnä kuolen. EMILIA. Oo, ken on sen tehnyt? DESDEMONA. Ei kenkään; minä itse. Hyvästi! Terveiset puolisolleni! Hyvästi! OTHELLO. Haa! Oisko murhattu hän! EMILIA. Ah, kentiesi! OTHELLO. Se min' en ollut, sen hän sanoi itse.
Näin tärkeä vartioimispaikka ja velvollisuus, joka vaatii ... ja toisella puolella rahani, jotka kiljuen huutavat minua apuhun! Ah! minä olen onnettomuuden oma!
Ja koska Longobardin hammas puri taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, jotk' ovat turmionne kaiken lähde. Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, sen sijaan toinen keltaliljat keksii: on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää.
Niinp' on vierahisin kulku, Kuin syksyllä surman suuhun; Niinpä on kotihin kulku, Kuin keväällä kullan luokse. Kiiruusti apuhun kaikki jo! Miss' ovat kiulut ja ammehet, Ves'-ruiskut, rattahat, hevoset? Tuoll' yltyy valkean vahinko, Sen leimu väikkyvi kauhuna: Kohoontuu, näettekös, pilvihin Hivuksin liekki nyt punaisin, Kuin orhin kaulakin kaareva!
MEFISTOFELES. Kas ensin heidän porsasmaisuuttansa, Kuink' ilmestyy se koko loistossansa! Apuhun! lieska helvetin! Oo hiljaa, elementti tuttavin! SIEBEL. Siivolla, herra! sitä neuvoisin, Te muuten saatte maistaa multa... FROSCH. Tuot' älkää tehkö toista kertaa! ALTMAYER. Hän menköön koreasti pois! SIEBEL. Vai teill' ei mieltä oo sen vertaa! Nuo vehkeet itseänne haittaa vois.
Ne, jotka olivat olleet asetut etujoukoksi, joutuivat pelosta vähäksi aikaa häiriöön; mutta muut tulivat kiiruusti apuhun. Näin he kevyt-aseisille jalkamiehilleen heittivät viholliset melkein voitettuina. Samaan aikaan taisteltiin täyttä väkeä Zaman luona.
Ja Numidialaiset läksivät pois, niinkuin käsketty oli, lähisimmille kunnahille, ennenkun leiristä ennätettiin apuhun.
Tiet, kylät, torit, kaupungit, Loistöllit, hovit kaunihit Ja kaikki, jotka niissä Turvaavat Luojan apuhun, Ne kansas on, ne ovat sun. Ken on niin rikas, kellä maa Niin ihana on puolustaa Ja armastaa kuin sulia? Sen rakas Luoja sulle soi Ja rakastettavakses loi. Laps Suomen, kasva siinä vaan Kuin nuori koivu puistossaan, Ja sille henkes uhraa; Pyhitä työs ja sydämmes Sun maalles, maalle isies!
AINA. Päinvastoin. Tänne jäädä täytyy sun Niin kauan kun joutuu vaariseni. Pois pyssy pane, istu viereheni! No, tule! Aina käypi apuhun. Kas niin! Mä olen lumouksissain. Kuin ihastuttavainen impinen! AINA. Miks puhut itsekses? Kun vaari vain Noin puhuu, on hän nuromielinen. Oletko sä nyt, Lauri, vihanen. LAURI. En. Enpä ole koko elämässä Niin onnellinen ollut, kuin nyt tässä.