United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne näyttivät minulle Susannan uudessa muodossa; näin hänet noitten kirjainten takaa kuin ristikkoaidan läpi. Kirjoitin iltapäivällä hänen kirjoituksensa alle: Katso toiselle puolelle! Ja siihen panin: En ole minäkään sinuun suuttunut. Seuraavana päivänä, kun kuljin puutarha-aidan ohi, seisoi Susanna siinä, mutta hän ei kuitenkaan ollut minua huomaavinaan.
Ei tarvitse, ehti Jaakko Jaakon-Lauri siihen huomauttaa. Minulla odottaa oma kyytihevonen portin edessä. Jahah! Sen parempi! Ei tarvitse siis... Minun vieraani ovat puutarhassa. Susanna menee ja ilmoittaa minun lähdöstäni... Minä tulen takaisin vielä ennen iltaa. Paras, ettet lupaa mitään, päätteli Jaakko Jaakon-Lauri.
Mutta minäpä, niin totta kun nimeni on Malakias Illi, niin kyllä minä sen sieltä ulos pieksän. SUSANNA. Kyllä on pääsemättömissä tuon poika vintiön kanssa. Ihanhan ne jo tippumalla orrelta pois juoksevat?" Ikäänkuin tuo nyt olisi hänen asiansa, mokomankin takkiaisen. No sitten Malakias tietysti kysyi: "Mitkä linnut?"
»Ka, tarpeenhan tuo onkin, kun ei ole emäntää talossa», vastasi Erkki. »No, joko sinä Jussi olet mökin puuhasta kokonaan luopunut?» kyseli Susanna taaskin Jussilta. »Mitäpä hänestä enää...» »Enää! Mies parhaassa ijässään.» »Ka, vaan näkyyhän tuo aika kuluvan toisenkin palveluksessa.» »Ottakaahan kahvia!» kehoitti Susanna. »Kiitoksia. Eihän sitä nyt olisi tarvinnut...» »No, Erkki. Ja Katri.
Hän aikoi lähteä jättääkseen meidät kahden kesken, mutta kääntyi ovella sanoen, että minun kai oli paras nyt seurata papin mukana jättääkseni Susannalle viimeiset jäähyväiset. Vähän myöhemmin kuljin minä papin rinnalla pappilaan. Meidän suhteemme oli nyt hyvin läheinen, ja hän kertoi lohdutellen minulle kaikki, mitä Susanna oli puhunut taivuttaakseen hänet suostumaan.
Susanna oli usein ilveillyt kanssani, enkä minä ollut siitä millänikään; mutta se minua tällä kertaa niin syvästi loukkasi, kun huomasin että pappilassa puhutaan meistä ja että Susanna kuuli kaikki mitä siellä sanottiin.
Ei, vastasi hän nauraen; Susanna on vielä pitempi ja mustanverisempi kuin Mary. Kutsu Susannaa, kultaseni. Ei aikaakaan, niin neiti Susanna astui sisään. Tuossa seisoivat kaikki kolme edessäni A. Clifton, S. Clifton ja M. Clifton. Ei ollut useampia tyttäriä.
Hän oli sanaakaan sanomatta istahtanut pöydän ääreen ja kätkenyt kasvonsa käsiinsä. Kun peljästynyt lukkari tiedusteli "sydänkäpyltään", niinkuin hän hädissään Susannaa kutsui, mikä häntä vaivasi, oli hän vihdoin kääntänyt itkusta kosteat kasvonsa hänen puoleensa ja sanonut että hän itki siksi, että hän oli niin perin, perin onnetoin. "Mutta miksi, rakas Susanna?"
Jos vain tietäisin, ett'ei niitä ole useampia kuin kaksi, menisin huoletta, sillä ne minä otan yhden kumpaiseenkin kouraan ja ravistan niitä kahta kauheammasti, kuin Susanna muori ennen minua tukasta." "Ei suinkaan niitä mahdakaan olla enempää kuin kaksi", sanoi Joonas. "Kaksi niitä tavallisesti vain on yhdessä joukossa, kuin repivät lapsia ja pässiä. Kyllä sinä niitä höyhentelet ilman minuakin."
Susanna oli siis sittenkin ollut minulle vain lainattu auringonvalo, jonka todellisuus oli sammuttava.