Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. lokakuuta 2025


Tyttö oli pitempi ja täyteläisempi kuin Susanna, mutta hänen vartalossaan oli omituinen sulous, joka muistutti häntä. Keveä, melkeinpä ylhäisen hieno tapa tanssiessa liikutella somia jalkojaan hän näytti ihan liitelevän eteenpäin muistutti myöskin Susannaa, ja siksi seurasin jonkinlaisella tiedottomalla jännityksellä nuorta paria.

Susanna oli usein kiusaillut minua; mutta tällä kertaa loukkasi minua tieto siitä, että pappilassa puhuttiin meistä ja että Susannakin otti siihen osaa. Jos olisin tiennyt, että hän juuri samana päivänä oli joutunut tappiolle minua puolustellessaan, olisin varmaankin ottanut asian toisin kuin nyt, lähtiessäni loukatun näköisenä sanaakaan virkkamatta tieheni.

ILLI. Susanna! Mitä tämä merkitsee? Onko se totta? Hyvä Malakias, se on sillä lailla että että KIRSTI. No, kah! ainahan mätäkuun munat märkänevät ihan käsiin, ei niistä ole talven varaksi. Siellä maalla aina myydään mätäkuun munat niin pian kuin mahdollista ja SUSANNA. Hst! Ole nyt hiljaa jo ei se sovi tuolla tavoin rummuttaa suutansa kaupungissa!

Vaan nyt, viruessani eteishuoneessa tautivuoteellani ja täysi-kuun heleästi maisemia valaistessa, tuli Susanna liihoitellen luokseni valkeissa morsius-vaatteissaan ja kukka-kiehkurainen soreilla suortuvillansa sekä viittasi minulle kädellänsä, jossa sormukseni kiilteli.

Mutta vielä hän jatkoi kertomustansa, puhuen itsestään kuin vieraasta henkilöstä, ja minun lapsellisessa mielessäni tuntui se joltakin sadulta. Vasta myöhemmin ja vähitellen ovat kaikki eri seikat minulle täysin selvenneet. Kaunis emäntä, siveä Susanna synnytti miehellensä tyttären yhtä kauniin kuin hän itsekin oli.

Kreivi Albinia he pitivät silmällä niin paljon kuin mahdollista eikä Susanna ollut pientä Feliks'iä silmällä pitämättä hevosesta lankeamisen jälkeen. Ei kenkään tietänyt, josko kreivi Albin huomasi olevansa salaisen valvonnan alainen. Se toki totta oli, ettei hän vanhaa huoneenhaltijaa eikä Susannaa erityisesti suosinut.

Oikeenko todella! Kiitos Malakias! Oi kuinka sydämmeni nyt ilosta sykkää. Sinä olet niin sanomattoman hyvä. Saanko luvan tarjota, itse sen äsken keitin ja rohkenen vakuuttaa, että se on hyvää! ILLI. No niin! Nythän sinä taas olet entiselläsi. SUSANNA. Minäpä tuon sulle niitä rinkeliä, joista sinä niin paljon pidät. Odotas hieman! Tähystelee ja koettelee kaikkia esineitä. ILLI. Kuka sinä olet?

Samasta kattilasta ja pannusta olen heille antanut, kuin mitä on itsellemmekin pöytään tuotu. ILLI. Miksi he eivät siis meillä pysy? Mikä on viikon, mikä ei sitäkään. SUSANNA. Ja tuota sinä viitsit kysellä! ILLI. Ja kuinka meille juuri osuisi aina nuo kaikkein kurjimmat, raukat. Se on ihmeellistä se! Ei, se syy ei kelpaa! SUSANNA. No, mitäs sinä sitte luulet? Sanoppas nyt! ILLI. Hm.

Susanna kertoi myös ylioppilaan luvanneen, ett'ei hän enään koskaan menisi kihloihin, ja mielellään olkoon hän menemättä, sillä ei suinkaan löydy ketään, joka hänestä välittäisi. Tämän luutnantti Karlson'in tunnen hyvin hyvästi, et voi uskoa kuinka hän on suloinen. Hän on niin komea, niin hauska ja tarjoo vähän väliä minulle limonaadia jään kanssa ja muita herkkuja.

Meitä huudettiin takaisin seuraan; Susanna kiiruhti vähän matkaa edellä ja minä tein pienen kierroksen, jotta me kumpikin palasimme eri haaralta muiden joukkoon kepponen, jota aikaisemmin päivällä emme olisi tulleet ajatelleeksikaan.

Päivän Sana

beduineihimme

Muut Etsivät