Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Niin on minunkin laitani, rouva Susanna, myönsi huoneenhaltia nyykyttäen päätänsä, kreivi Albin teeskentelee ystävyyttä, rakkautta, hellyyttä ja Jumala ties mitä vielä herrallemme ja pienelle Feliks'elle, ja kuitenkin olen siitä vakuutettu, että hän sydämessään vihaa ja mieluummin saattaisi heitä mailmasta.
SUSANNA. Kun äsken tulin sisään, ja näin ettei huone vielä ollut siivottu, silloin uskalsin minä muistuttaa hänelle siitä; mutta silloinkos tämä pullikoimaan vastaan että olin ihan harmiini haljeta. ILLI. Vai niin. Mutta sepä kummallista, minulle hän on aina niin nöyrä ja vikkelä, että minun on todellakin vaikea hänestä luopua. SUSANNA. Sinulle hän kai ei uskalla.
Hänen lempeät harmaat silmänsä katselivat miettien ja tutkien minua, ikäänkuin hän nyt vasta olisi ensi kerran minut nähnyt, ja hieno hymy todisti, ettei hän ollut aivan tyytymätön tutkimisensa tulokseen. Kohta sen jälkeen ilmestyi varjo ovelle ja hämmästyksekseni astui Susanna sisään.
Vilkkaana kuten aina kumartui Susanna veneenlaidan yli, niin että kiharat melkein koskettelivat hänen omaa kuvaansa vedessä, katsellakseen kirkkaassa vedessä viidentoista, vieläpä kahdenkymmenenkin sylen syvyydellä uiskentelevia kaloja, jotka vaaleanvihreätä pohjaa vasten luikkivat läpi kaislikon ja parvissa kokoontuivat kaksinkertaisilla koukuilla varustettujen siimojen ympäri, joilla vanhemmat joukostamme usein saivat kaksikin kalaa kerrallaan.
Susanna istui hiukan kuin komeillakseen minun edessäni täysikasvaneen naisen tavalla oman ompelupöytänsä ääressä ikkunan edessä olevalla korokkeella.
Vastustelematta hämmästynyt nuorukainen meni hänen kanssansa; Ivan ja vanha Susanna seurasi heitä. Toinen toisensa näkemisen ja tuntemisen näytäntöä on kynäni heikko kuvailemaan. Lukija, isä löysi monet vuodet itketyn poikansa, poika isänsä ja kotinsa, vanhat palvelijat uskollisesti rakastetun lapsen.
Kun me jäimme yksin kertoi Susanna minulle kuiskuttaen miksi hän oli uskaltanut uskoutua lukkarille. Hän oli nimittäin kodissaan kuullut, että lukkari kerran nuoruudessaan oli onnettomasti rakastanut ja että se oli syynä siihen ettei hän tahtonut mennä naimisiin ja että hän oli käynyt niin kummalliseksi.
Kartanoon ylös kantoi neljä miestä hitaasti paaria, joiden perässä kävi mies ja nainen käsityksin, kumartuneina. Se oli pappi puolisonsa kanssa. Minä tajusin kohta, mitä oli tapahtunut ja mieleni joutui synkkään epätoivoon. Surullinen sanoma, joka vähää jälkeen tuotiin meille, ei kertonut mitään uutta minulle se ilmoitti vaan, että se, joka paareilla makasi, oli papin tytär oli Susanna.
Oletko sinä niin kauhean tuhma, että heität pois hampaat, jotka maksoivat 200 markkaa. KIRSTI. Se hyvä. Vaan minä en niistä antaisi en yhen yhtä märännyttä munaakaan. Enkä jo. En niin penniäkään! Ulos ja heti paikalla. KIRSTI. Entäs ne kaakku-munat? SUSANNA. Ulos, on sanottu sinulle.
ILLI. On minulla vielä kolmaskin esitys, tai oikeammin kysymys. SUSANNA. No mikä, mikä se on? ILLI. Kuule siis tarkkaan. Miksi meidän talossa ei palvelijat pysy? Onko heillä huono palkka? SUSANNA. Luullakseni se on parempi kun monessa muussa herrasperheessä. ILLI. Onko heillä huono ruoka sitten? Miksi sitä kysyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät