Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
ILLI (ajattelee). Hm. Ei, hyvä Susanna, sinä et saa muuttaa, kuka minun talouttani sitte hoitaisi. (Kävelee; itsekseen). Enokki on kuitenkin vikkelä poika, ja Susanna on sukulaiseni, hän on raukka niin arvotoin ja orpo maailmassa. (Katsoo lempeästi häneen). Ei, minä en heitä kumpaakaan laske pois. Minun täytyy koettaa sovittaa kumpasetkin. (
Ennenkuin olin ennättänyt tuumia millä tavalla tämä oli tapahtuva, pälkähti äkkiä päähäni ruveta vilkkaaseen keskusteluun vierustoverini kanssa, niin että saattaisi näyttää siltä kuin liehakoitsisin kauppias R:n kaunista tytärtä, joka sattumalta oli joutunut seisomaan vierelleni. Kun Susanna hetken kuluttua tanssiessaan pyöri ohitseni, katsoi hän ikäänkuin ihmetellen ja tutkivasti minuun.
Minä tunsin tämän iskun kuolettavaisuuden, vaikk'ei sisempi tunteeni ollut sitä vielä oikein selvään käsittänyt. Minun elämäni vanha onnettomuuden aavistus oli siis nyt mennyt toteen. Susanna oli siis minulle ollut ainoastaan lainattu auringonvalo, jonka piti sammuman kun todellisuus tulisi kysymykseen.
Kulkiessaan sitte ontuvan Martinezin rinnalla salin yläpäähän käänsi Susanna yhtäkkiä kasvonsa minuun niin ilosta säteilevänä, että minä yhdellä kertaa tunsin kohoavani syvimmästä epätoivosta onnellisimpaan, riemukkaimpaan varmuuteen.
Susanna katseli lukkaria hetkisen ajan ja sitte kalpeana ja kyyneleistä kostein silmin minuun, ikääskuin ajatus että meidän täytyi erota nyt vasta olisi käynyt hänelle oikein selväksi. Hän teki nopean liikkeen hän tahtoi silminnähtävästi heittäytyä kaulalleni, mutta jätti sen tekemättä kun lukkari oli läsnä. Nyt tarttui hän käteeni, nosti sen, sanaakaan sanomatta silmiensä eteen ja kiiruhti pois.
Vaatimukset talouden tarpeisin kasvavat kuukausi kuukaudelta. Nyt ei ole asiat oikealla tolalla. Miksikä juuri minun talossani tällainen epäjärjestys vallitsee? Ei pysy yksikään palvelija ei muut kuin tuo kelvoton Nokki. Eikä minulla ole häntä vastaan niin suuresti valittamista, mutta Susanna aina valittaa Nokki ja taas Nokki. Etkö sinä kuule!
"Niin, sen olen luvannut, lapset", sanoi lukkari, "mutta silmänräpäykseksi vaan, siksi että Susanna pyysi sitä niin innokkaasti ja jotta te kumpikin saisitte kuulla mitä minä, tarkoin asiaa mietittyäni itse asiasta arvelen." Hän piti nyt pienen puheen, jossa hän lausui, ettei hän nähnyt mitään hullua siinä että me pidimme toisistamme, vaikka me tosin olimme hyvin nuoria kumpikin.
Minusta näytti, että Susanna sai ottaa vastaan moitetta välinpitämättömyydestään nuorta herra Martinezia kohtaan, mutta että vieressä istuva tohtori puolusti häntä. Seisoin taas entisellä paikallani ja näin Susannan tanssivan Martinezin kanssa seuraavan vuoron.
Taas se Nokki on maannut niin pitkään, ettei ehdi mihinkään koko päivänä! Mihinkäs tästä nyt pitäisi matkustaa sitten? SUSANNA. Vaikk'ei mihinkään, mutta huoneet pitää olla siistittynä siksi kuu herra nousee. NOKKI. Ei tuo vielä ole noussutkaan. Vasemmalle kylelleen kääntyi vasta kun asetin kunniaporvarit paikoilleen makuuhuoneen ovelle. SUSANNA. Ethän vaan ryskänyt siellä, Nokki?
Jopa leivälliset kahvit se Susanna puuhasi. »No, Rantalassa sinä, Jussi, olet ollut sitte myötyriään, kun Partalasta läksit?» kysyi Susanna. »Siinä minä olen oleksinut.» »Etkö sinä puuhannut mökkiä itsellesi?» »Lie tuo ennen ollut hieno aikomus sinnepäin.» »Rantalaan se saadaan kohta miniä?» kääntyi Susanna kysymyksillään Erkkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät