Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Heidän innokas keskustelunsa taukosi hetkeksi, ja he jäivät ihailemaan ympäröivän maiseman kauneutta. Silloin helähtivät kirkonkellot soimaan. »Kuule»! Aune katsoi Erkkiin. »Niin», sanoi hän sulkien Aunen käden omaansa, »noin ne kerran kaikuvat meillekin, kun elonmatkamme on päättynyt ja ero on edessä. Mutta sitä ennen olemme onnellisia vuosia yhdessä viettäneet.» »Niin, jos Jumala suo.
Aika velikultia ne olivat. Ilvehtivät ja nauroivat tyttärille. Muuan niistä oli ollut pulska ja reipas poika Katrinkin mielestä. Vaan ei ollut talollinen, niinkuin Erkki; loismies, mikä lie ollut... Semmoiselle ei kannata mennä ... eikähän niihin tukkilaisiin ole luottamista... Erkkiin saa luottaa. »Jopahan soutavat köyttä saareen», tuumaili Jussi.
»Ja sitten sinä laulat: »On Herra sun tukes» Hän loi loistavan kuumeisen katseen Erkkiin ja alkoi laulaa. Mutta voimat loppuivat kesken, ja hän vaipui takaisin vuoteellensa. Illemmalla hetken selvänä ollessaan tahtoi hän tavata kaikkia ja kuiskasi heille viime jäähyväisensä, sitten hän väsyneenä nukahti. Sinä yönä valvoivat kaikki Tähtiniemellä.
»No päivää, Erkki», puheli ruustinna ystävällisesti. »Nythän sinusta on tullut herra lyseolainen. Aiot pian lähteä ja jättää Eevin tänne yksin. Hän on jo monet itkut itkenyt sen johdosta.» Erkki hypisteli lakkiansa eikä tiennyt, mitä oikeastaan olisi pitänyt vastata, kun ovi avautui ja samassa Eevi astui sisään. Niiattuaan tohtorinnalle kääntyi hän kohta iloisesti Erkkiin. »Päivää!
Katria nauratti ja kainostutti ja hän piti huivin nurkkaa suunsa edessä, katsahteli Erkkiin ja silmäpuolella herraan. »Mistää työ ootta?» kysyi herra Erkiltä, koettaen käyttää ylimaan murretta muka venemiesten mieliksi. »Tuolta ollaan Kuhmosta», vastasi Jussi. »Kuhmossahan syödään petäjän kuorta?» arveli herra. »Täytyyhän sitä välistä sitäkin syödä», vastasi Jussi.
Aune oli Erkin kertomuksen ajalla aluksi huvitettuna katsellut häntä suoraan silmiin, mutta vähitellen painui hänen katseensa. Hän istui hievahtamatta Erkkiin puoleksi selin, silmäillen riittyvään hiilokseen. Hänen oli vaikea liikutustaan salata, ja kun Erkin kertomus loppui, ei kukaan aluksi puheeseen puuttunut.
Ja tämän taulun kauniin kuva oli epäilemättä Katri, missä hän liikkui valkea morsiushuntu heitettynä hopeiden päälle, auttaen haavoitettuja voimiensa mukaan ja aina välillä seuraten Erkkiä, ollaksensa saatavissa jos mikään onnettomuus kohtaisi häntä. Hänen sydämensä sykähti pelvosta aina kun joku vihollisen luoti singahti kirkkomaahan, ja ilosta kun hän näki ettei se sattunut Erkkiin!
Jopa leivälliset kahvit se Susanna puuhasi. »No, Rantalassa sinä, Jussi, olet ollut sitte myötyriään, kun Partalasta läksit?» kysyi Susanna. »Siinä minä olen oleksinut.» »Etkö sinä puuhannut mökkiä itsellesi?» »Lie tuo ennen ollut hieno aikomus sinnepäin.» »Rantalaan se saadaan kohta miniä?» kääntyi Susanna kysymyksillään Erkkiin.
Ei hän tainnut niitä paljoakaan säkkiinsä saada, mutta hyödytöntä ei hänen työnsä silti ollut, sillä hän muuttui itse päivänsäteeksi koko ympäristöllensä. Niin mekin voimme muuttua, jos oikealla tavalla otamme iloista vaaria.» Aunen silmät säteilivät, kun hän loi ne Erkkiin. »Ettekö luule, että voimme, jos meillä vaan on uskoa ja luottamusta Jumalaan?» »Siinäpä se tuli.
»Nyt pidämme kestejä, kun lapset ovat lähteneet kouluun.» Hän asettui juhlallisena koivun juurelle. »Tule viereeni, Erkki!» Heikille ojensi hän sokurileivoksen. Erkki tuli, pisti muutaman kerran hilloa suuhunsa ja ojensi sitten lusikan Heikille. »Syö sinä nyt. Minä en enempää tahdo.» Heikki katsoi Erkkiin. Tuo se vasta poika oli!
Päivän Sana
Muut Etsivät