Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Muistui juuri mieleeni runo 'Hiiloksella. Tunnetko sen?» »Täss' istun suojassani Ja katson hiilokseen, Se leimuaa, se hehkuu Ja hiipuu hiljalleen. Noin sydämessä mulla Myös tunteet vaihtelee, Ne leimuaa, ne hehkuu Ja hiipuu hiljalleen.» »Ne leimuaa, ne hehkuu ja hiipuu hiljalleen», toisti Erkki, »ja kuitenkin jättävät ne jälkensä sieluun, vieläpä ainaiseksi.»
Ne välähtelivät päiväpaisteessa niin äkeästi, jottei niihin tahtonut katsoakaan kärsiä. Pikku Matti oikein ärjähteli ilosta saatuansa liivit leikkikaluikseen ja isä pääsi taas syväytymään työhönsä. Tuokioisen kuluttua täytyi Aaron kuitenkin kääntyä väkisinkin katsomaan, mitä lapsi oikeastaan askarteli. Silmänräpäyksessä lennätti hän rässirautansa hiilokseen ja tempasi liivit lapselta pois.
Syntyi siinä aika tuohakka ja uni katosi kuin siivellä pyyhkäisten. Kalle haki ja löysikin uunin takaa valinkauhan. Isäntä toi lyijypallin. "Pistä, pistä kauha kuumenemaan", hoppusi isäntä. "Missä sitä kuumennetaan?" "Liedoksessa! ja annahan minulle." Kohta alkoi olla tuhka ylimmällään, kun isäntä rupesi hiilokseen puhaltelemaan. Kaisa jouduttautui hätään.
Yksi villeistä otti sitte tämän viimeksi mainitun käsien väliin ja väänsi sitä kiirehesti edestakaisin kolossa. Kun hän väsyi, tuli toinen sijaan, kunnes vihdoin molemmat puukappaleet syttyivät sukkelasta, alinomaa pitkitetystä hivuttamisesta. Niin pian kun tämä oli tapahtunut, heitettiin kuivia lehtiä ja lastuja hiilokseen ja puhaltamalla saatiin leimuava liekki.
Sitten alkoivat he riisuutua, sillä puoliyö oli jo aikoja sitten ohi. Elsan käynti oli vaikuttanut kuin puhallus sammuvaan hiilokseen. Hän oli ihmeellisesti osannut kääntää Eevin huomion Heikin hyviin puoliin, ja siitä oli Eevissä herännyt kiihkeä halu koettaa uudelleen ja paremmin sopia Heikin kanssa jokapäiväisessä elämässä. Rakastivathan Heikki ja hän toisiaan.
Aune oli Erkin kertomuksen ajalla aluksi huvitettuna katsellut häntä suoraan silmiin, mutta vähitellen painui hänen katseensa. Hän istui hievahtamatta Erkkiin puoleksi selin, silmäillen riittyvään hiilokseen. Hänen oli vaikea liikutustaan salata, ja kun Erkin kertomus loppui, ei kukaan aluksi puheeseen puuttunut.
Lyijy alkoi kutistua kauhassa ja vähitellen suli niin häilyväksi kuin maito. "Nyt, Kalle, nyt, nyt!" Silloin tulla kurahti yksi luoti ... toinen ... ja kolmaskin. "Perhana, maahanhan sitä meni paljon." "Niin, kun kaadoitte kovin kiivaasti", Jurisi Kalle keräillessään ympäri lattiaa roiskuneita lyijysirusia. "Kiire kun on!" sanoi isäntä puhallellessaan hiilokseen.
On tunne sydämmen, Kuin kuuma hiilos mielen; Vaan tulkki tuntehen, Tuo kylmä sana kielen, Se monta kyventä, Mitk' ihmis-sydäntä Lämmittää, hehkuu siellä, Pois hiivuttaapi tiellä. Ken sielun hiilokseen Vois nähdä, kenpä luoda Vois silmän salaiseen Sydämmen ahjoon, tuoda Esille hiljaisen Ja ujon tuntehen, Jonk' alla kulta kiiltää, Kun tuli korret hiiltää?
Tämä kysymys näytti hämmästyttävän palvelijaa. Hän katseli kummaksuen rouvaa ja pudisti päätään. "Metsäherra!" kertoi hän. "En ole nähnyt häntä kolmeen päivään. Eikä hän suinkaan tänäkään iltana tule kotiin", lisäsi vanhus, mennessään. Tuli taas pitkä, vaikea äänettömyys. Rouva oli kääntynyt pois kynttilöistä ja istui kaminin hiilokseen tuijottaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät