Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ne välähtelivät päiväpaisteessa niin äkeästi, jottei niihin tahtonut katsoakaan kärsiä. Pikku Matti oikein ärjähteli ilosta saatuansa liivit leikkikaluikseen ja isä pääsi taas syväytymään työhönsä. Tuokioisen kuluttua täytyi Aaron kuitenkin kääntyä väkisinkin katsomaan, mitä lapsi oikeastaan askarteli. Silmänräpäyksessä lennätti hän rässirautansa hiilokseen ja tempasi liivit lapselta pois.
Kaaperi vain yhä pudisteli päätänsä arvellen: "eihän Anna-Leena sitä ymmärtäisi enempää kuin minäkään." Kehotin siis hänen itsensä miettimään jotakin kaunista. Kaaperi muuttui hyvin totisen näköiseksi, kynsi korvansa taustaa ja mutisteli suutansa tuokioisen aikaa.
On siis jo ilta käsissä ja me olemme tuntikausia harhailleet rajattomalla jäällä. Tuolta siintää jo edestämme jotakin korkeata ja tummaa, varmaankin maata. Mutta samalla kuuluu taas korviimme outoa ääntä. "Mitä se on tuo?" kysäsemme yhteen ääneen ystäväni ja minä. "Laineiden loisketta", vastaa Matti hitaasti. Tuokioisen kuluttua olemmekin jo saapuneet jään reunalle.
Hän istui taaskin tuokioisen ääneti ja hikiherneet kohosivat miehen otsalle, kun hän näkyi miettivän tuota vaikeaa alkua. Hän katseli minua empien ja huulet mutuilivat, mutta sanaakaan ei suusta lähtenyt. Vihdoinkin näytti hän tekevän päätöksen ja lausui: "ottaisikohan tuo Junnu minulta kirjeen Maanselälle viedäkseen?" "Kirjeen? Miksi hän ei sitä ottaisi?
Viiliäis-Risto nousi ylös ja murahti: "saattaahan tuota tulla, vaikka mitäpäs asiaa sinulla Maijalle olisi." "His, his! Hiljaa, jott'ei tuo hirren vetäjä kuulisi", kuiski mylläri. Pappilan portailla kuiskuttelivat sitten Maija ja mylläri tuokioisen: mitä lienevät kuiskutelleetkaan.
Polvet koukussa, kyynäspää polvella ja kämmen leukaa vasten hän jäsentänsäkään värähdyttämättä istui tuokioisen siinä, ja väsyneeltä näytti se silmäys, jonka hän loi portaiden vieressä kasvaneesen, nyt jo kokonansa kuihtuneesen kukkaan.
Laukkalan muorikin istui ääneti ja katseli pöydällä olevaa, mustakylkistä kahvipannua, ikäänkuin olisi silmillänsä mittaillut sen kokoa ja miettinyt oliko siinä enää jälellä yhtään kuppia, vai joko hän joutaisi lähtemään. Tuokioisen kuluttua näkyi Reeta heräävän ajatuksistaan ja loi silmänsä Laukkalaan päin olevaan akkunaan.
Ne lähenivät ja tuokioisen kuluttua töytäsi sisään maalarin Maija. Hengästyneenä ja läähättäen selitti tulija: "vaihdokas, joudu pian Sormulaan.
Kun hän sen lupaisi, niin mielelläni antaisin koko omaisuuteni ja menisin vaikka Amerikkaan. Sitä olen jo todellakin tuuminut, mut kyllähän se ottaa sen toisen ja sitten käy minulle hullusti hyvin hullusti." Päällikkö viittasi järveen päin ja rupesi itkemään juopuneen itkua. Tuokioisen perästä hän kuitenkin nosti silmänsä ja huomasi kymmenniekan katselevan itseään.
"Loviisa!" ja "Jeriko!" olivat sanoja, joita nuoret vaihtelivat keskenään tuokioisen, sillä muuta he eivät liikutukseltaan pitkään aikaan kyenneet sanomaan, vaikka sydän kumpaisellakin oli täynnä tunteita ja sanoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät