United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nurmet vuorten kaltehilla, karjalaumat laitumilla, majat pienet paimenien, kiilto meren lainehien kaiken yli nuoruutensa päivä valoi hohtehensa. Vanhus, joka liikutella tuskin kättään jaksoi hyvin, miekkaa, peistä kiilloitella alkoi silmin kyyneltyvin. Kaikki taasen kotoisaksi kävi hälle, armahaksi, vaimon sirppi, isän hauta, kodin vanha kynnyslauta, entistänsä rakkaammaksi.
Tuli suuri tuulen puuska, iästä vihainen ilma; meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti. Tuuli neittä tuuitteli, aalto impeä ajeli ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien: tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi. Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä; eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Vieri impi veen emona.
On se mullakin venonen, Pursi tuulessa tukeva: Melast' ei mokoma huoli, Taivu ruorin tahdonnasta: Tuulen tuumia kysyvi, Tuulen mieltä tiedustavi, Aatoksia aaltosien, Lainehien lausehia. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Luodot, kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Merta aavaa purteni käy, Aaltoin harjalla keinuu.
Näät aaltojen Herra Halk' aaltoin sen vei. Hän ruorissa istuu, Siks vaivu se ei! Ja kunnes Hän laivaa Vain ohjata saa, Se kunnolla kyntää Mert' aaltoavaa. Ja estää ei tyrskyt Voi rientoa sen: Kuin kotka se lentää Yl' lainehien! Jo soi'os, soi'os, veljeysvirsi, Kajahda, laulu siskouden! Pois sulata sä syönten kirsi Väliltä Suomen lapsien! Ja velje'yden liittohon Kokoa voimat nuorison!
Palasin luota pyhäin lainehien ja olin uudistunut, niinkuin nuortuu puu nuori saatuansa lehdet uudet, ja puhdas, altis nousemaan nyt tähtiin. 1. laulu »Meret julmat», Helvetin pimeys ja kauhut, joita näkemästä Dante Vergiliuksen opastamana nyt on tullut taas kirkkaan avoimen taivaan alle, Kiirastulen vuoren juurelle.
Kauvas kuuluu Kääpän roiske, vetten loiske, jäiden jyske, rantain ryske: jää jo lohkee lohkee lähtien! Huimast' huudan sille riemuiten: riennä, lennä, joesta ennä, kahle lauhain lainehien, kate kaunorantasien! Pauvanne kun pauhoaa, voiman, voiton Kääppä saa. Niin sun kylmän kahlehista kevät päästi kaunoinen; läpi surun sulkusista jouduit riemujuhlallen.
Niin mä kasvoin tuulen kanssa nenässä utuisen niemen, kuljin tuulen kumppalina, vierin veljenä ahavan ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien. Tuuli se pojan povehen puhalsi vihurit vinhat, idän irnut, kaakon karjut, luotehen sotaiset soitot; henki myöskin hellät tuulet, kodin armahat ahavat, emosen etelätuulet, lemmen vienot länsileyhkät.
Kauvas kuuluu Kääpän roiske, Vetten loiske, Jäiden jyske, Rantain ryske: Jää jo lohkee lohkee lähtien! Huimast' huudan sille riemuiten: Riennä, lennä, Joesta ennä, Kahle lauhain lainehien, Kate kaunorantasien! Pauvanne kun pauhoaa, Voiman, voiton Kääppä saa.