United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jyrkkää polkua alas laaksoon siellä täällä kasvavien piiniain välissä vaeltaa äskeinen munkkien jono hitaasti kulkien selät koukussa. Mutta täällä puistossa on varjoisia tammia, kukkivia mantelipuita, myrttilehtoja, oliiveja, oranssipuita ja lehteviä viikunapuita. Täällä on nurmikkoa ja hyvin hoidetuita polkuja ja niiden varrella mukavia, kiveen hakatuita istumapaikkoja.
En ole tahtonut kiusata häntä aiemmin ... niin kauan kuin tuo juttu vielä oli tuore... Pitäkää te vaan huoli omasta asiastanne, ettei se kiveen iske. Puhuen asiat paranevat!... Arvelin vaan ... ei suinkaan Johannalla nyt enää mahda olla mitään sitä vastaankaan...? Kreeta, käskekää Johanna tänne! Olisi tässä hiukan asiaa ... mutta ei sillä niin kiirettä ole...
Samalla hän ojensi hänelle kiveen leikatut kuvat ja Kleopatra iloitsi tästä pienestä taideteoksesta niin rajattomasti, kuin hän ei olisikaan ollut rikas kuningatar, jolla oli kauniimmin leikatut kivet koko maailmassa, vaan tyttö, jolle lahjoitetaan ensimmäinen kauan ikävöity kultakoriste. "Oivallista, ihanaa!" hän huusi yhä uudelleen.
Vasta kun hän on jonkun matkaa kulkenut, tullut aidan kohdalle ja nousee sen yli, selviää hänelle, että hän on ollut miehen tappamaisillaan ja että hänellä kiveen ryhtyessään, joka oli sattunut hänen tielleen, todellakin oli ollut se aikomus. Leikkuuväki on palannut työstään, kylpenyt, illastanut ja vetäytynyt levolle aittoihinsa.
Siinä seisoo hän ja vankkoina muureina hänen ympärillään tuolla Säätytalo täällä Kirkko, Yliopisto ja Hallitus ja tuolla edempänä Yhteiskunta ulkovarustuksena kouluineen, teollisuuksineen, kauppoineen, taiteineen, tieteineen ja kirjallisuuksineen. »Oppi valtiosta» toteutunut, maahan perustettuna, kiveen hakattuna, korkeuteen kohoavana.
Samoin hänkin tahtoi tehdä ja vielä enemmänkin, hän tahtoi isän tavoin heistä pitää huolta. Joka kerta kuin pyörä sattui kiveen ja hän Ireneä tukeaksensa häneen kosketti, niin tuo masennettu halu heräsi uudestaan, ja kerran kun Irenen hiukset tulivat aivan lähelle hänen huuliansa, hän sittenkin niitä suuteli, mutta vain kuten ystävä tai veli.
Karoliina ja Jaakko setä riensivät häntä nostamaan, mutta hän oli jo hengetönnä, ohimo terävään kiveen sattuneena. Se oli minun syyni, se oli minun syyni, vaikeroi Karoliina. Jaakko setä riensi, minkä suinkin jaksoi, pappilaan päin. Hän pysähtyi tuon tuostakin, pudisti päätään ja olkapäitään kuin vilussa, lähti taas menemään ja sanoi tuon tuostakin: »Nemesis ... nemesis, huhhuh!»
Sen ikivanhan ravintolan oven yläpuolella näet kiveen hakatun aimo miehen, joka iskee maahan härän, ja sen alla nämä sanat: "Krotonilainen Milo iski kädenlyönnillään härän, ja söi sen yhdeksi veroksi. Oi jumalat, mikä vatsa sillä miehellä liekään ollut!" Silminnähtävästi on tämän kuvan tarkoitus ohikulkevissa synnyttää halua ravintolassa näyttää mihin heidän vatsansa kelpaa.
Tottuneemmat pitäisivät metsästystä ammattina, eivätkä he aprikoitse, lyövätkö he jänestä kiveen tai vääntävätkö he haavoitetun suorsan kaulaa tuo kuuluu käsityöhön, eikä käsityö ole kauheata: mutta metsästyshuvi, huvina katsottu, on kumminkin raakaa ja kaikkein vähemmin on sopivaa, sitä perin juurin kertoa.
Reki kaatui kiveen, minä re'en alle ja jyväsäkit päälleni. Onneksi sattui muuan meidän miehistä olemaan kodassa. Hän kuuli ulkoa ähkämistä ja tunnusteli, että siellä olisin minä. "Tule tänne!" huusi hän. "En pääse, en pääse", vastasin minä. "Miksikä et pääse?" "Tuleppahan katsomaan!" vastasin taaskin. Hän tuli nyt ja nosti reen pystyyn sekä jyväsäkit niskoiltani.