Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025


Nyt hän ei parhaalla tahdollaankaan jaksanut kiittää Signeä siitä uudesta murheen antimesta, jonka tämä vähillä keinoilla oli hänelle valmistanut. Että hän olikin ollut niin houkka ja vielä kerran lyönyt kirveensä kiveen! Olihan selvää, ettei Signe häntä ollenkaan rakastanut. Olihan tietysti ollut tämän puolelta vain mielioikku lähettää tänään tuo kirottu kirje hänelle. Tietysti mieli-oikku!

Kerran jokahinen sielu syvään yöhön hukkuu eik' oo enää ketään kuoloon kaipaavaa, unet kiveen hakatut vain todistaa kaipuusta sen suvun, joka yössä nukkuu. KEV

Nuorukaisen kummallinen hajamielisyys, joka ei soveltunut muiden vierasten iloon, oli saanut kuningattaren uteliaisuuden hereille. Tuon tuostakin kääntyivät hänen silmänsä akkunan komeroa kohti. Typerä nuorukainen! etkö jo huomaa kuinka korkean naisen silmäysten esineenä olet? Ei; hän seisoo yhä liikkumatonna kuin kiveen veistetty patsas.

Muilla olkoon vaalin valta, mull' ei ollut milloinkaan; kuljin yltä taikka alta, itseäni täytin vaan; minkä tein, mun tehdä täytyi, mit' en tehnyt, voinut en; vihdoin ilta hämärtäytyi, lankes hetki hiljainen. Pankaa patsas haudalleni, kiveen tämä kirjoitus: »Synkkä niinkuin sydämeni oli mulle sallimus.

Auringon paisteessa piikit hopeisina kimaltelivat. Takaa-ajettavat koettivat kiiruhtaa askeleitaan. Silja kompastui kiveen ja nyytti putosi tielle. Inkeri auttoi hänet jaloilleen ja kantoi sitten nyyttiä toisella kädellään. Pirttiin päästyään lankesivat Silja ja Inkeri polvilleen ja rukoilivat ääneensä.

Oletko kuullut, että hänkin aikoo ottaa avio-eron? Ja kuka muu? kysyi Liisa. Johannes hämmentyi hiukan hänen tiukasta, tutkivasta katseestaan. Ei kukaan, hän koetti selittää. Tarkoitan ... ei kukaan muu tällä kertaa. Minähän olen jo aikoja sitten ottanut sen. En tullut tässä yhteydessä sinua ajatelleeksi, sanoi Liisa. Johannes huomasi, että hän oli iskenyt kirveensä kiveen.

Ei ole pystytetty marmoripatsaita heidän halvoille hautakummuilleen eikä piirretty heidän ansioitaan kiveen; mutta heidän muistonsa elää kulumattomin kirjaimin niiden ihmisten sydämmissä, jotka ovat heille ikuisessa kiitollisuudenvelassa.

Samassa silmänräpäyksessä löi hän koiran saapuvilla olevaan isoon kiveen, niin että koiran pää meni aivan mäsäksi, ja muukin runko runneltui niin, että useasta paikasta nahka halkesi ja murskaantuneet luunpäät törröttivät niistä ulos. Vaara olikin suuri, sillä koira painoi etukäpälillään poikaa rintaan, ja suu oli auki kuin heinähanko, ja oli se tarttumaisillaan pojan kurkkuun.

Muut olivat heittäytyneet pajujen ja poppelien taakse. Sitten alkoi piiritys. Enemmän kuin tunnin ajan lenteli kuulia myllyn läpi. Ne piiskasivat raesateen tavoin vanhaa muuria. Kun ne sattuivat kiveen, kuultiin niiden litistyvän ja putoavan veteen. Puuhun tunkeutuivat ne sisään tuhisevalla äänellä. Välistä ilmaisi vinkuva ääni luodin sattuneen pyörään.

Sitte alkoi hän hiljaa hyräellä entisellä sävelellä: "Ja mitä poimin, ja kuinka poimin, ei mitään kokoon saa ... tyhjää vain!" Vihdoin nousi hän äkisti ylös, meni puun luo, kohotti päätänsä, hengittääkseen raitista ilmaa ja huojentaakseen rintaansa; hän nosti kirveen ja iski kovasti, Mutta kirves luiskahti oksan sivuitse ja terä kävi kohti kiveen.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät