United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puoli tusinaa pakenevia sotureita oli kuullut puheen lopun, ja innoissaan saada nauttia uhrin kuolemantuskista, he seurasivat noita molempia miehiä, jotka päällikkö oli murhaajan virkaan määrännyt; ja koko parvi katosi muutamaan kallion aukeamaan jonkun kyynärän päässä piilostamme, jättäen kuolevan miehen yksikseen.
»Ja minä, jonka puolesta hän eli ja kuoli, olinko minä tämän uhrin ansainnut?» kysyi hän edelleen. »Olinko sen arvoinen, että hänellä oli syytä katsoa minuun uskollisella luottamuksella?» Ankarasti tutkistellen kävi hän käräjiä itsensä kanssa, ja tuomio ei langennut hänen edukseen.
Hän astui vapaana, ja hänen ystävänsä saattoivat selvästi nähdä hänet. Sinä hetkenä, jolloin hänen valkea päänsä ilmestyi sotamiesten kypäröiden joukkoon, alkoi ihmisjoukosta kuulua nyyhkytyksiä, mutta pian ne vaikenivat, sillä vanhus oli niin hilpeä ja hänen kasvoistaan loisti sellainen riemu, että kaikki ymmärsivät uhrin kulkevan voittoa eikä tappiota kohti. Voittoa kohti hän kulkikin.
Hän katseli säikähtäneenä ympärilleen, ikäänkuin hän, kuten muinaisajan patriarkka, vaikka aivan erilaatuisesta syystä, olisi odottanut näkevänsä oinaan pensikossa sen uhrin sijaisena, jota hänen kumppalinsa oli ehdottanut tarjottavaksi, ei Korkeimmalle Olennolle, vain heidän oman kunnianhimonsa Molochille.
Niinpä herra Shelby viimein taipui antamaan tämän toisenkin uhrin. Kauppakirja allekirjoitettiin, ja Tuomo ja Harry olivat orjainkauppiaan omina. Seuraavana päivänä sanoi hän tulevansa ottamaan "tavaroitansa". Herra Shelby nyt pelolla odotteli asiain selittelyä puolisollensa, koska hän ei mitenkään voinut pitää salassa, mitä oli tapahtunut.
"Ja samoin myöskin, kun minä näen tämän viattoman uhrin, tämän pyhän ja jumalallisen olennon hänen tuskissansa, lausun niitten sanat, jotka katselivat Prometheytä: "Näen sun, Prometheys, Ja silmäni kauhistuupi, Se peittyvi kyynelpilveen, Katsoessain, miten ruumiis nääntyy Näin tuskissaan, kalliohon Vahvoin kahlehin kiinnitetty."
"Me woitimme, armaani, mutta liian kalliin uhrin se minulle maksoi", sanoi soturi wärisewällä äänellä. "Sinun tähtesi tahdon minä elää häpeämme on poistettu, Heikki", sanoi sairas ja ojensi terween kätensä Heikkiä kohden, jonka tämä otti hellästi omaansa. Sanomaton autuus näkyi lepääwän sairaan kauniilla, naisellisilla kaswoilla. Naisellisilla?!!! Aiwan niin.
Muuten ei hän voinut edes olla epätiedossakaan asian suhteen, nenäliina, joka oli ollut solmittuna uhrin kaulaan, oli hänen omansa, yksi niistä nenäliinoista, jotka Alexandre oli häneltä varastanut, merkitty hänen nimikirjaimillaan. Se oli ainoa johtolanka, ja se ilmaisi niin vähän, että poliisin oli mahdotonta päästä oikeille jälille. Mathieu istui sängyn vieressä jääkylmänä kauhusta.
En saata sitä kieltää, enkä tahdokaan, myönsi tyttö tavattoman epätoivoisesti, menkää siis!... Täyttäkää velvollisuutenne... Ihmisyys vaatii uhrin mutta se uhri olen minä! Hyvä Jumala, mitä te sanotte! Sillä aikaa kun jotkut teidän väestänne tulevat viemään häntä kaupungin vankilaan, löytävät toiset tuolta järvestä minun elottoman ruumiini.
Voimmeko lahjoa heitä? voimmeko rusentaa heidän päänsä? voimmeko " "Tyynny, ystäväni. Meidän ei tarvitse lahjoa, meidän ei tarvitse vuodattaa verta. Meidän tulee hieroa sovintoa." "Sovintoa! Meidän olisi tullut hieroa sitä Nehavendin lakealla. Sovintoa! Sovintoako vangitun uhrin kanssa?" "Miksi uhri?" "Onko Arslan siis niin jalomielinen?"