United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoa, johon ainakin saattoi luottaa, oli vanha kirkkoherra, sillä vaikkakin hän oli heidät kironnut ja julistanut pannaan, ei hän antautunut osalliseksi tällaisiin konnantöihin. Boleslav päätti hänet herättää heti unestaan ja tuoda paikalle, jotta myöhemmin olisi todistaja, hänen itsensä harhaillessa sotatanterilla herra tiesi missä. Torninkello löi yksi, kun hän saapui kyläntielle.
Tiedätte ehkä, että jokaisessa pikkukaupungissa löytyy yhtä varmasti kuin siellä on tori, torninkello ja kaupungin puutarha, jossa herrat saavat punssia ja naiset marjamehua ja vettä joku mahtaja, joka vähitellen on saavuttanut kaikkien luottamuksen.
Oli kirkas kuutamo, ja Nikolainkirkon torninkello osoitti puoli yhtä, kun nousin kirjaston rappusia, otettuani esille kirjani ja katsottuani varovaisesti, ettei kukaan minua huomaa. Samassa silmänräpäyksessä avasin minä kirjapalatsin oven äänettömästi. Minä suokaa anteeksi me astuimme sisään, kirja liidellen rinnallani, ja ovi sulkeutui kohta yhtä äänettömästi.
Oliko hänen luvatonta etsiä näiltä valon tyyssijoilta pelastustaan, vaikkapa sieltä olisi tuhat kertaa lähtöisin se kirous, joka hänet oli peittänyt pimeyteen? Melkein vasten tahtoaan poikkesi hän kylään vievälle tielle. Torninkello löi yksi. Viisi tuntia oli hän harhaillut ympärinsä, ja aika oli tuntunut hänestä yhtä monelta minuutilta.
Siinä seisoo neito nuori Unelmissa autuaiss', Muistelevi hetkee armast', Kosk' hän kultaans' vihitään. Astelee hän onnellisna, Vaeltaja vastaan käy, Häitä neito kyselevi, Miksi torninkello soi. »Sentään soipi torninkello, Että kuoli nuorukain, Poika komeest' kartanosta, Joka kaukaa siintää tuoll'.»
Maaherran on airut tiellä.» »Olkoon vaikka itse pirun, saa hän siksi olla siellä kuin ma viinan päästä virun. Hoi, on veikot virka vakaa: kun on torninkello kuusi, portti kiini! Miesi makaa, virka valvoo. Korjaa luusi!» Punaisena koitti huomen, kohta kaikui joka kotaan: »Rikottu on rauha Suomen, viedään jälleen miehet sotaan.» Tullut oli airut, tuoden sanan synkän, ilottoman.
Hän ei ollut sanonut hänelle hyvästi, ei katsonut hänen jälkeensä, kun hän meni, tämä kaikki oli sellaista varten, joka toivoo, hän oli ilman toivoa. Silloin torninkello ristikirkossa löi yksitoista; lyönnit seurasivat toisiaan hitaasti ja kun viimeinen lyönti kaikui, hävisi se yön haudantapaiseen hiljaisuuteen.
Kyllä, se oli hän, hän käänsi lehden kirjassa, yhden silmänräpäyksen vaimo mietti asiaa, silloin torninkello löi puoli kaksitoista! Rohkeasti hän kolkutti ikkunaa vielä kerta kovemmin; sen pappi kuuli. Vaimo kuuli papin nousevan, häntä pyörrytti. Silloin ovi aukeni, ja seuraavassa hetkessä seisoi Helena papin huoneessa.