United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myös he, nuo naiset, nuo hempeät hairahtuvaiset, tummat ja vaaleet, he luulivat samoin, ei pahoja olleet he kutkaan mun lapsensyömmelleni, mi palkaksi lemmen polot armahat tuskahan syöksi: ei rakastanutkaan. Tuo täytyi sanoa heille, he kärsivät siitä, eivätkä ymmärtäneet; ja sentään ei kironnut kukaan, ei kantanut kaunaa.
Ihmetys hurmasi mun, lähetessään niiasin syvään, niin että tuskin vain polot jaksoi polveni nousta, niin minä nöyränä niiasin, ett' olin uupua siihen. Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi käy hän, vaan sulo-katseen luo sekä haastaa; vanha Susanna, lausuvi hän, nyt tarkata saat sekä valvehell' olla, kohta ma näet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan.
Säälien katseli häntä Menoition urhea poika, noin sanat siivekkäät polotellen hälle jo lausui: "Voi, polot miehet, akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Kaukana syntymämaastako siis sekä luot' omienne ruokkia hohtava sais hipiänne jo hurttia Troian! Virka jo, Eurypylos, jumalainen sankari, kerro, hirveän Hektorin peistä akhaijit vieläkö torjuu, vai joko surmaan sorruttaa ase ankara heidät?"
Vihdoin virkkoi näin sotaärjyinen Diomedes: "Eipä Aleksandron nyt aarteet hellytä meitä, ei Helene edes; sillä jo tuon vähä lapsikin huomaa, turmion pauloiss' ett' ovat nyt polot iliolaiset." Virkki, ja riemuten suosiotaan uroholle akhaijit huus sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian.
Minä katsahdin kirjaston ikkunoihin, lamppu polot vielä kirjoituspöydällä, mutta katossa näkyi tumma varjo nopeasti liehuvan edestakaisin minun isäni varjo; hän näkyi olevan entistä levottomampi ja kovin liikutettu. Alakuloisesti astuin portaita ylös kirjaston ovi oli suljettu.
Vaan polotellen Zeus näki niitten haikean murheen, synkkänä päätään puisti ja haasteli noin sydämelleen: "Voi polot! Teidät miks sai Peleus valtias meiltä, kuoleva ihminen, teillä kun kuoloton on ikinuoruus? Koitojen maan asujain kera tuskia kärsimähänkö? Luotua kurjempaa kuin ihminen eip' ole toista, piiriss' aavan maan mitä henkivi, liikkuvi missään.
Hänt' epäilys jäytää ja kaihomieli ja synkein huulin hän aalloilta kysyy: elon arvoitus oi ratkaiskaa, sitä tuhannet päät on pohtineet, nuo hieroglyfiset myssypäät, nuo turbaani- ja barettipäät sekä peruukit ja tuhannet muut hikiotsaiset, polot ihmispäät, te lausukaa, mik' on ihminen, mistä tulee hän, minne on matka, ja ken asuu pilvien yllä.
Vaan minä sen sanon sulle ja vahvan myös valan vannon valtikan kautta nyt tään, jonk' ei ota lehteä, oksaa varsi sen koommin kuin jäi vuoristoon emärunko, ei tee silmuja, sill' ylt'ympäri leikkasi lehvät vaski ja kuoren; vaan käsin kantaa poiat akhaijein nyt sitä, kansan tuomarit, joill' ikisääntöjä Zeun on valvoa, vaalia virka; ja näin vala vahva se kuuluu: kerran Akhilleut' aattelevat polot poiat akhaijein kaivaten kaikki, et silloin voi, miten tuskaeletkin, torjua, kun moni sortuu, jonk' on kaatanut kalmaan Hektor, miesten surma, ja sun sydänjuurtasi kaivaa, että akhaijien parhaimman panit arvoa vaille."