United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta ruhtinaallisen perheen istuttua pöydän ääreen tuli huoneeseen neitsy-puu, jolla oli kahdeksan oksaa ja yhtä suuri lukumäärä lautasia ja vateja niissä, joten ruoka yhtäkkiä oli nostettu pöydälle. Sitte tuli kohta toinen puu, joka toi sisälle kahdeksan karahviinia simaa eli viiniä, useampaa lajia.
Ja nyt taas astumaan alaspäin mullassa ja kivistössä polulle asti. Gunnar istui takan ääressä lepäämässä päivän työstä. Monta ajatusta juolahti hänen päähänsä kun hän istui tuossa, heittäen silloin tällöin oksaa tuleen. Mutta tuvassa oli niin rauhallista ja rauha kuvautui vanhuksen kasvoissakin; vaikka olivat surumieliset, oli niitä kumminkin hyvä katsella.
Mutta sydän, joka jo on elämän vihreän kevään kuluttanut, joka on toivoton, joka ei enää tunne kesää suonissaan, sellainen sydän on särkynyt ja se joutuu saman myrskytuulen heiteltäväksi, joka hellii vain veljiään. Silla ei ole tarjolla oksaa mihin tarttua, se ajelehtii paikasta paikkaan näin se kulkee myrskyn kynsissä, kunnes se on iäksi tomuksi muuttunut.
Tämä oli kuitenkin vaan pelkkää huhua, sillä itse asiassa ei kuolonsyystä oltu sen enempätä selvillä. Muuten hän oli aimo vaimo ja hyvä perheenäiti, sillä hänellä oli kokonansa seitsemän oksaa, mikä oli ylen harvinaista hänen sukupuolessansa.
Lents meni sisään ensimmäisiin huoneisin, ja häntä tervehdittiin sanoilla: "Kas, Jumalan terveeksi Lents, onpa oikein hauska, että minuakin vielä muistelet". Häntä vastaan tuli pulskea vaimoihminen, joka liedellä seisoen juuri oli päässyt taittamasta suurta oksaa. "Mutta minkätähden olet lakitta?" "Vasta minä sinun nyt tunnen; olethan se sinä, Katriina? Sinä olet tullut oikein tukevaksi.
Jumalan tähden, tuolla on rouvas-ihmisen leningin tilka! Ja tuolla taas yksi! Pidä vaari, korpraali!" He olivat nyt tulleet sen pienen virran rannalle, ja kun täällä huomasimat ne kaksi Helenan pistämää oksaa, kävivät he varovaisesti vettä myöten viidakolle, jonka takana ne kaksi ryöväriä makasivat väijymässä.
Tähän paikkaan he hautasivat Paavalin. Tänne he hautasivat myöskin Philon, samaan kammioon, jossa hänen äitinsä lepäsi; ja hänen äitinsä päällekirjoituksen yli he piirsivät kyyhkysen, joka kantoi öljypuun oksaa sen rauhan kuva, jonka he olivat saavuttaneet ja nämät yksinkertaiset sanat: "Philon ja Clymenen Bisomum." Tuonelle menneet.
Sen paksu valkoinen runko oli täynnä kyhmyjä ja pahkoja, ja kaksi surkastunutta, epämuodostunutta oksaa ojentautui käsivarsien tavoin kahden puolen runkoa. Tämän puun edustalla kulki eräs mies edes takaisin, pyssy olalla, pää kumarassa ja katse maahan luotuna, auringon paahtaessa hänen olkapäitään. Kolme tai neljä tulta paloi leirissä eri paikoissa.
Kartanon väki seisoi ympärillä pienissä hiljaisissa joukoissa ja kuiskasi tai puhui matalalla äänellä toinen toisilleen. Ellen piti vielä suurta oksaa kädessään, jota silloin tällöin käytti päivä-varjoksi. Herrat palasivat.
Hän ei olisi voinut, vaikka olisi kuinka taitavasti itseään heiluttanut ja vaikka onni olisi ollut kuinkakin hyvä, tavottaa lähimmän puun lähintä oksaa. Hän kääntyi takaisin, mutta Kroof oli jo oksan juuressa. Se iski kyntensä oksaan; ryömi häntä kohti hitaasti, armotta; se oli saanut ahdistetuksi vihamiehensä ansaan. Taavi seisoi jännitettynä ja liikkumatta, odottaen kontiota.