United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
AGRIPPA. Tervetullut! MAECENAS. Niin, tervetullut, rouva! Teitä hellii Jokainen sydän Roomassa ja säälii. Avionrikkoja Antonius vain, Tuo iljettävän irstas, teidät hylkää Ja vallan antaa luuskalle, jok' yltyy Pauhaamaan meitä vastaan. OCTAVIA. Tottako? CAESAR. Niin, toden totta! Tervetullut, sisko! Ah, malta mieltäs, tyynny! Armain sisko! Seitsemäs kohtaus. Antonion leiri Action niemekkeellä.
Hän on rakastunut omaan rakkauteensa, hän hellii sitä, hän erittelee sitä ja nauttii niistä onnen ja kauhun tunteista, mitkä se hänessä herättää. »Jumalani, miten olet antanut minulle paljon! Miten olet tehnyt minut rikkaaksi, minun Jumalani, mutta samalla niin rauhattomaksi. Mutta itse olen syypää siihen. Minun täytyy saada joku rangaistus!» huudahtaa hän kerrankin erottuaan runoilijasta.
Mutta hänen ajatuksessaan kaikki muuttuu entistä vapaammin, ja rankaisematta hän saattaa intohimoisessa mietiskelyssään syventyä niin syvälle, että hän hellii samalla rakkaudella kuin hyveitä myös elämän julmimpia ja siveettömimpiä ristiriitaisuuksia, koska hän varmasti aavistaa, että monet toisiaan seuraavat laaksot vihdoin johtavat toivotulle ylängölle.
Tottahan itsekin käsitätte, mitenkä tuskallisena haen syitä estääkseni kirousta tulemasta oman lihani ja vereni päälle? Ettekö te, armollinen herra, usko, että saatana hellii palvelijoitaan ja tahtoo varjella heitä niitä toimia varten, joita hän tahtoo heidän kauttaan saada meidän keskellämme suoritetuksi? Olkaa varma siitä!
Kukkien kauneus on siellä haihtuvampi kuin ihmisten ilo; seitsemän kuukauden kestäessä kattaa siellä maan silmiä häikäisevä hanki ja vedet järkkymätön jää; mutta ei koskaan kevät ole suloisempi kuin sellaisen talven kuluttua; ja kuitenkin on sen suloisuudessa alakuloisuutta, jota sydän hellii, jota se ymmärtää ja josta se nauttii.
Mutta joskin hän tällä tavalla lyö ikäänkuin lämpimämpää kättä omalle lapselleen, hellii hän toistakin: »Meidän toivotuksemme on, että Suomen uusi laulu perustettaisi vanhan laulun kulmakivelle, vaikk'emme sentähden katso sopivaksi, että koko rakennus tulisi tuon raukeavan, heikon ja rauenneen, mukaiseksi.
Mutta sydän, joka jo on elämän vihreän kevään kuluttanut, joka on toivoton, joka ei enää tunne kesää suonissaan, sellainen sydän on särkynyt ja se joutuu saman myrskytuulen heiteltäväksi, joka hellii vain veljiään. Silla ei ole tarjolla oksaa mihin tarttua, se ajelehtii paikasta paikkaan näin se kulkee myrskyn kynsissä, kunnes se on iäksi tomuksi muuttunut.
Ja hän, tuo ylhäinen, mi tutkimalla mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein lähelle viimeisien, jatkoi jälleen: »Jumalan armo, joka mieltäs hellii, avannut tähän saakka puhumahan on suusi, mitä puhua sen sopii. Hyväksyn siis, se mit' on julki tuonut; mut nyt sun täytyy selittää, mit' uskot ja mikä syy sun uskomaan on saanut.»
Hän seisoi säkenöivillä, vihaisilla silmillänsä vastapäätä äidin tuijottavia, liikkumattomia kasvoja, ja kun tämä taas voikersi, ei se vaikuttanut häneen enemmän, kuin jos nämät kasvot olisivat olleet maalattu kuva. "Miss Dartle", lausuin minä, Jos julkenette olla niin kova, ettette helli tätä koetettua äitiä ". "Kuka hellii minua?" vastasi hän tuikeasti. "Hän on kylvänyt tämän.
Rakkaus, kestäen Murheiden koetusten Ahjossa, autuuden Löytävi kerran. FAUST. Sävelet taivaan, vienot valtavat, Miks' etsitte mua täältä tomustani? Oi soikaat, miss' on sielut hennommat! Sanoman kuulen, uskon vilu pani: Ihmettä usko hellii lempilapsenaan. Ilmoille noille pyrkiä en tohdi, Mist' ilmoitus tuo kajahtaa; Ja armas lapsuuteni sävel saa Mun vilkkumaan tok' elon rantaa kohdi.