United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi kuninkaani, minä sanon taas: älä astu Babeliin." "Kaunis tyttö, sinun silmäsi leimuavat. Ken voi katsella niitten ihmeellistä ja kirkasta loistoa ja epäillä, että Ester on Jumalalta innostettu! Tyynny, suloinen tyttö, joku unelma häiritsee mielikuvitustasi." "Alroy, Alroy, älä astu Babeliin." "Minussa ei ole yhtään pelkoa minä olen lumottu." "Voi minua! Hän ei tahdo kuulla minua.
Milloinkaan ei putoo kädestään voimakkaasta vaskiparta, mi unen toteen, toden uneen liittää harsoksi säihkyväksi, joka sulkee helmaansa hengen ihanimman runon. Ei tyynny tahdon hyrskyävä virta, mi uutta uraa raunioihin raivaa maailman vanhan, joka jälleen kulkee kuin karkeloiden ikuisuuden työhön.
Tyynny, tyynny! Enhän tohdi, noin kun kiivaasti kyselet. HELKA. Munko tyyntyä pitäisi? Käske koski tyyntymähän, sido silmät päivänkoiton! Koski pauhaa, päivä paistaa. Kuulin äänen kuopukseni. Miss' on hän? AINIKKI. Kotona kohta. HELKA. Kotona! Viides kohtaus. Kuule, kuinka tuuli viuhuu, älä äitini ... meni jo. Pian päättyi pikku juoni. Kuinka kelvannee tupamme niin koreille vierahille?
Entiset tuntemistapani, aateyhtymät, käsitykseni ihmisistä ja asioista, kaikki oli hajonnut, kadottanut yhteytensä ja kiehui nyt, kuten näytti, hurjassa sekasorrossa. Ei ollut jälellä enää minkäänlaista tukikohtaa, ei mitään ehyttä. Ainoastaan tahto oli vielä jälellä, mutta mikäpä ihmistahto olisi ollut kyllin luja huutamaan sellaiselle kuohuvalle merelle: »asetu, tyynny!» En uskaltanut ajatella.
Runoilijasydämen myötätunto, sydämen, joka ei koskaan lepää eikä koskaan tyynny, on hänen runoutensa valuva, punainen veri. Jonas Lie näki sydämellään. Hän ymmärsi sydämellään. Sentähden hän myös osasi antaa anteeksi. Ja koska hän sydämensä pohjasta antoi anteeksi, koetti hän tuoda parannusta. Hänen mielensä, joka oli yhtä miehekäs kuin lempeä, ei tuominnut koskaan eikä ketään.
Niin mun mielein aallokossa Riemut, murheet vaihtelee, Suistuu milloin syksyn yöhön, Milloin taivoon taistelee. Laine suuri, lakkapäinen Vaatii synkän syvänteen, Valo kirkas keskipäivän Luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, Suuri myös on pettymys Tyynny, taltu, myrskymieli, Se on sentään täytymys!
LAERTES. Miss' on se kuningas? Te ulos jääkää. TANSKALAISET. Ei, kaikki sisään. LAERTES. Suvaitkaa, ma pyydän. TANSKALAISET. No, kyllä. LAERTES. Kiitos! Miehittäkää ovi. Kuningas, sinä konna, anna tänne Mun isäni. KUNINGATAR. Laertes hyvä, tyynny. LAERTES. Mi verta tyynt' on minussa, se soimaa Mua äpäräks, isääni verttimieheks Ja porton merkin polttaa siveän Ja puhtaan äitin' otsaan.
RECHA. Tää isä Ah, mun sanoa se täytyy. mun täytyy sydäntäni keventää... SITTAH. Mik' on sun, Recha, lapseni? RECHA. Tää isä mun täytyy menettää! SITTAH. Sun menettää? Hänetkö? Miksi? Tyynny, rauhoitu ! Ei koskaan! Nousehan! Jo nouse ylös! RECHA. Et turhaan ystävättärekseni ja siskokseni mulle tarjoutunut. SITTAH. Se oonhan, oonhan! Nouse toki, nouse! Tai apua mun täytyy kutsua.
Sinä et ole tähän syypää, eikä lapsi, jolle elämän annat. Tyynny lapsen tähden. Niin lapsi se on kauheaa! Oi Jumala, isä taivaassa. Sinun täytyy levätä, sinun täytyy saada unta ja unhottaa. Niin unta ja unhottaa. Voitpa olla oikeassa. Tiedäthän että sinulle on vuode ruokasalissa. Elise, rakkaani, uskotko, ettet voi koskaan anteeksi antaa? Heikkoudessani oli paljon rakkautta.
»Mitä nyt, Poole, mikä tuo sinut tänne?» huudahti hän sekä lisäsi, katsottuaan tarkemmin häneen: »Mitä on tapahtunut? Onko tohtori sairas? » »Mr Utterson», sanoi uskollinen palvelija, »asiat eivät ole nyt ensinkään hyvin». »Istu, ja tuossa on sinulle lasi viiniä», kehotti juristi. »No niin, tyynny nyt älä ole niin hätäinen! Sano nyt minulle suoraan mitä haluat.»