United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin mun mielein aallokossa Riemut, murheet vaihtelee, Suistuu milloin syksyn yöhön, Milloin taivoon taistelee. Laine suuri, lakkapäinen Vaatii synkän syvänteen, Valo kirkas keskipäivän Luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, Suuri on myös pettymys Tyynny, taltu, myrskymieli, Se on sentään täytymys!
Viel' enemmän maa-sopestamme esiin ois käynyt, mutta Päivä riensi tietään minusta monen eläinpiirin-merkin päässä. Mut mielein lempivä, mi aina kiersi Beatricea, nyt enemmän kuin koskaan katseeni tahtoi palauttaa häneen. Mit' taide ynnä luonto luoneet ovat lumeiksi silmän, sielun voittaaksensa, inehmo-muodoin tai sen kuvastimin,
Niin mun mielein aallokossa Riemut, murheet vaihtelee, Suistuu milloin syksyn yöhön, Milloin taivoon taistelee. Laine suuri, lakkapäinen Vaatii synkän syvänteen, Valo kirkas keskipäivän Luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, Suuri myös on pettymys Tyynny, taltu, myrskymieli, Se on sentään täytymys!
Anteeksi, herra Falk, mun mielein avoin, niin runollinen laulu lopussaan ei ollut kuin sai alku toivomaan. Sovittaa helposti ois viimeisiin säkeihin voinut vielä lisää hiukan. kilistää hänen kanssaan. Kuin kittiä puun syviin halkeemiin, se kyllä kiillon saa, kun tekee tiukan. antamatta itseään häiritä. Se hyvin käy; ma kokemuksestain sen tiedän. Tekin runotarten miesi? NEITI SK
Mun riemuni muinoinen, Mi loistat vielä mun muistossain, Vaikk' yö mun silmäni peittää Ja mielein pimeä on! Et tarvinne tänään kai Sä peittää kasvojas' häpeestä, Ett' ois' Morannalin poika Sodasta paennut pois. Kuin isänne väkevät, Gall, metsän ruhtinas, Klesamor, Sä miekkain ystävä uljas, Ja Rurmar, laulaja sä, Te retkille sankarein Nyt käykää, Finjalin poluille!
Syy niidenkö, tää sun ei ole vikas? säteilevän näköisenä. Erehdyt; syleilee mua *elo* kuuma. En muuta vaadi, nykyisyyden huuma mun mielein täyttää. On kuin helmaani maailman kaikki aarteet tulvisi! Laulusta riemun kiitos, ystäväni; sen kirjoitit kuin sydänverelläni! Kohottaa lasinsa vaihtaen Annan kanssa katseen, jota toiset eivät huomaa.
Ja hiljalleen mentäissä taruperäisen Lurlei-kallion ohitse hyräilemme saksalaisen runoilijan Heinen tunnettua laulua: "En tiedä, mistähän lienee näin mielein murheinen " Bingen'in kaupungin kohdalla tekee Rhein-virta mutkan itäänpäin. Tämä kohta on Rhein-virran kauniimpia.
Koditon olin alla äidin katon, omassa sielussainkin yksinäin, väikkeessä ilon vieras kutsumaton, ah, *arvottomaks* siellä aina jäin. Sa saavuit! Ensi kerran kuulin ma aatokset omat toisen sanoissa; kokosit säikeet mielein unelmien! sa nuori joukoss' elon vanhuksien!
Mun korvissani laulu soi: Se lauloi kansast' entisestä, Sen taistelusta viimeisestä, Ja kertoi, kuink' eest' isäinmaan Se tyynnä kulki kuolemaan, Ja kuinka vielä kuoltuansa Jäi kaikumahan kunniansa. Ja laulu lakkas. Siitä sain Niin oudon tunnon rintahain: Mun mielein muuttui iloiseksi, Mut itsein toivoin kuolleheksi. Ja vihdoin lausuin miettien: "Voin käydä hautaan jällehen.
Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani löytänyt mä en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe sydämeni täytti, Ja vieraalta mun maani näytti. Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani käyn jällehen. Ken yksinään jäi kansastansa, Hän asuu parhain haudassansa". Mut kun näin mielein vaikeroi.