United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pimeys, pahuus, itsekkäisyys on se, Joss' ihmislapset haparoi; ja nuo Kun kerran sortuu, silloin, sodanpäämies, On enemmän nuo mustetilkat tehneet, Kuin miekkain vuodattamat verivirrat. Te vanha houkko! Aian ohi lentää Näin tahdotten te, kunnes koston siipi Sivaltaa teidät arvaamatta maahan. Mit' aattelette? Mitä vaaraa mulla? Olette hurskas, jalo mies.
Sotamiehillä oli se alakuloinen, hiljainen ja synkkä katsanto, jolla he hautaussaatossa laahaavat aseitansa, ja he astuivat niin varovasti että ei voinut kuulla kilven helähtämistä eikä miekkain kalinaa, vaikka niin monta miestä täydessä varusteessa liikkui ympäri telttaa.
Tuolta likehdältä kuuluu kalpojen kalske, näkyy kiveräin miekkain välähdykset, ja pikaisesti syöksee sotamiesjoukko esille, aseillaan tietä raivaellen joukon lävitse. Tällä ajalla ovat virkatoimetkin jo alkaneet. Iso divani jo istuu, tuomarit tuumailevat paikoillansa. Turkkilaiset isoiset kokouksiinsa kokoutuvat oikein itämaalaisella loistolla.
Moni kaatui talonpoikain nuijain ja miekkain iskuista, moni tukehtui ahdingossa oman panssarinsa painosta, moni myöskin väsymyksestä vaipui maahan. Kun Itävallan lippu kaatui, riensi herttua Leopold taistelijain tungokseen itse korjaamaan sitä; mutta raskaissa aseissaan hitaasti tunkeutuessaan eteenpäin hän ahdingossa kompastui.
Ja nyt minä, kohtaloni Jumalan käteen uskoen, istuin ja odotin, että kansa kadulla rupeaisi sivuitse juoksemaan, apua huutaen. Vihdoin viimeinkin kuulen kannussaappaitten helinän ja miekkain kilinän porstuasta, vaan eipä kuulunutkaan sieltä mitään kirousta, päinvastoin vaan kaksi hyvin siivoa kolkutusta oveen.
Veli vanhempi matkasi maailmaan, teki töitä hän miesten ja miekkain, veli nuorempi jäi kotinurkkahan vaan, mut hän oli veljistä viekkain. Kun tähdet syttyy ja saapuu yö, hän impensä ikkunan alla niin hiljaa luuttunsa kieliä lyö sydänhaaveella hartahalla. Veritöistä hän veljensä laulut luo, oman lempensä noihin liittää, pian ikkunaan käy impi tuo, sen aukaisee sekä kiittää.
Englantilaisherrat ovat ne nyt nähneet, ja heidän tulee hauskempi syödä päivällistään vanhojen tinalamppujen valossa, ilman tuota paksua, tukehuttavaa savua.» Allanin viitattua marssivat elävät kynttilänjalat, miekkain kärjet ylöspäin käännettyinä, ulos salista, ja vieraat jäivät heille valmistettua ravintoa nauttimaan.
TAIMO. Ma katson. LALLI. Verta siinä näetkö? TAIMO. En. Mutta rauhoittakaa mielenne Jo hyvä isäntä! Ma rukoilen... Ma hänen herätän ja käsken nousta Mun kanssan' ottelemaan. Tuokio Nyt kuluu. Sitte Taimo... Kirous Ja kuolema! Mun miekkain suhahtelee Kuin suhahtelee nuoli ukkosen! TAIMO. Siten teen...
Sillä kun hänen väkensä alkoi tappelussa jäädä tappiolle, niin hän nostatti aluksensa ankkurin ja läksi pakenemaan järveä myöten niin kiiruusti kuin purjein ja airoin voi joutua. Kauas, kulkein tuulta myöten, Miekkain melske häviää; Sota kauhuillensa poistuu, Haavat, surma yksin jää. Penrose.
KERTTU. Ilkitöitään! LALLI. Viattomaks Mä tiedän sinun, Kerttu, enkä ai'o Sinua syyttää siitä, minkä teki Mun poissa ollessani väkivalta. Vaan tunnethan sa varjopuitten arvon Ja ymmärtänet, että kovasti Tuo puitten surma mua suututtaa. Te käärmeen sikiöt ja synnyttämät! Mun miekkain vertanne on maistanut Ja himoo juoda sitä enemmän! KERTTU. Voi!