United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva parka tointui sen perästä järkiinsä, kumminkin johonkin määrään; mutta terveeksi ja iloiseksi ei hän enää koskaan tullut. Allan oli hänen ainoa ilonsa. Tätä poikaa hän luopumatta hoiteli, ja luultavasti hän istutti lapsen herkkään mieleen kaikellaista taikauskoa, johon Allanin mietiskelevä, haaveksiva luonne olikin erittäin taipuisa. Rouva kuoli, kun Allan oli ehtinyt kymmenvuotiseksi.
»Sitten», virkkoi Montrose, »teidän pitää, hetkeäkään viipymättä, pyrkiä Ardenwohrin herran puheille. Jos hänen vastauksensa on teille suosiollinen, niin itse puhuttelen vanhempaa Mac Aulayta ja tahdon keksiä keinoja pitääkseni hänen veljeänsä kaukana toimessa siksi, kun Allanin ensi vihastus tästä toivonsa tyhjäksi menemisestä on asettunut.
Annikka Lyle on aina osannut päästää lumouksesta Allanin synkän hengen ja kukaties veljeni muuttuisi naimisen kautta enemmän tämän maailman ihmiseksi?» Kiireesti keskeytti Montrose tämän pilvilinnan rakentamisen, ilmoittaen hänelle, että neiti Annikka jo oli saanut kosijan ja mennyt kihloihin, ja että hän oli isänsä suostumuksella nyt kohta vihittävä Aulayn sukulaisen Menteithin puolisoksi.
Kreivi Menteith puolusti myös hartaasti Allanin puhetta, ja tämän vanhempi veli niinikään mielellään suostui, sanoen koko asian hullutukseksi, josta ei maksanut vaivaa enempää puhua. »Ja nyt, Allan», virkkoi hän viimein, »ole hyvä ja käske pois kynttilänjalkasi.
Tämä oli liian suuri kiusaus Mac Eaghin kostonhimoiselle mielelle. »Yhtä luultavaa, kuin että minä saisin surmani sinun kädestäsi, joka jo rusoittaa sukuni verestä», virkkoi hän, vastaten Allanin uhkaukseen yhtä uhkaavalla äänellä, »on sekin, että sinä saat surmasi minun kädestäni!» Näin sanoen hän sivalsi Allania niin arvaamattoman nopeasti, että tämä tuskin kerkesi torjua iskun kilvellään.
Ja kaikki päättivät, että tuo sormus, johon oli kuvattu kuolleen kallo, oli ennustanut morsiamen isän kuolemaa; sillä Ardenvohrin herra ei elänyt monta kuukautta tyttärensä vihkiäisten perästä. Uskomattomat puolestaan sanoivat tätä kaikkea joutaviksi loruiksi ja arvelivat Allanin luullun ilmestysnäyn muka tulleen vaan hänen oman himonsa yllytyksistä.
»Jos näin myöhään yöllä», sanoi kreivi Menteith, »vielä viitsisitte kuulla pitkän jutun, niin tahdon kertoa teille tapahtumia Allanin syntymäajalta, jotka niin täydesti selittävät hänen eriskummallisen luonteensa, ettei mistään kaksintappeluun vaatimisesta voine tulla puhettakaan.»
Hän ilmoitti erittäin tahtovansa, ettei keskeytettäisi Allanin toimia siinä asiassa, jolle hän nyt oli lähetetty; sillä »se asia», sanoi Montrose, »on suuresti kunniaa tuottava hänelle itselleen, ja luultavasti lähtee siitä myös sangen suuri hyöty kuninkaalle.
Allanin riidan Dalgettyn kanssa toivoi hän sitten saavansa helposti sovitetuksi. Allan pyysi lähtiessään markiisia pitämään vain huolta herra Duncan Campbellistä, joka Montrosen käskystä kohta vietiinkin turvalliseen talteen. Sama huoli pidettiin myös Mac Eaghista.
Siinä oli jo kylliksi tässä uhkaavassa liikkeessä ja lauseessa; ja sotaisen profeetan koko vimma kääntyi nyt sitä miestä vastaan, joka esti hänen kostoansa. Heti paikalla ruvettiin muitta mutkitta vaihtelemaan miekaniskuja. Allanin ja Mac Eaghin taistelu oli ympärillä puuhaavilta harvoilta sotureilta jäänyt huomaamatta; sillä Montrosen väessä ei ollut monta, jotka olisivat tunteneet Ranaldin.