United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majuri Dalgetty, pitäen puhuessansa Allania yhä silmällä, esitti Ranald Mac Eaghin valenimellä Ranald Mac Gillihuron Benbeculasta ja kertoi, kuinka he olivat yhdessä päässeet karkuun Argylen markiisin vankihuoneesta. Hän kehui Ranaldia taitavaksi harpunsoittajaksi ja runosepäksi ynnä myös näkijäksi, jonka ennustusvoima ei ollut halvinta laatua.
Koska Ranald Mac Eaghin tuli olla majuri Dalgettyn suojeluksessa ja valvottavana, täytyi hänet esittää niille ihmisille, joiden läheisyydessä hän luultavasti joutuisi enimmin olemaan.
Tämä oli liian suuri kiusaus Mac Eaghin kostonhimoiselle mielelle. »Yhtä luultavaa, kuin että minä saisin surmani sinun kädestäsi, joka jo rusoittaa sukuni verestä», virkkoi hän, vastaten Allanin uhkaukseen yhtä uhkaavalla äänellä, »on sekin, että sinä saat surmasi minun kädestäni!» Näin sanoen hän sivalsi Allania niin arvaamattoman nopeasti, että tämä tuskin kerkesi torjua iskun kilvellään.
»On, ja valmiita passejakin, ainoastaan allekirjoitusta vailla. Minä tulen kanssanne sinne», virkkoi markiisi, »kohta paikalla.» »Se olisi liika kunnia minunlaiselleni miehelle», sanoi Dalgetty. »Te saatte, korkea herra, jäädä tänne kunnon ystäväni, Ranald Mac Eaghin haltuun. Sallikaa siis, olkaa niin hyvä, että hinaan teidät semmoiseen paikkaan, mihin hänen kahleensa ulottuvat.
»En tahdo erota isästäni, jos todella olen hänet löytänyt!» sanoi Annikka. »En tahdo jättää häntä, kun hän on näin peloittavassa tilassa.» »Ja isänä minä aina tahdon sinua kohdella», sanoi Duncan Campbell hiljaa. »Sitten», virkkoi Menteith, »minä käsken viedä Mac Eaghin toiseen kamariin ja tahdon itse tutkia hänen kertomuksensa todistuksia.
Mutta rehellinen vaihtokauppa ei ole rosvon työtä. Sotureita ei saa toimittaa hengenhätään ilmaiseksi, herra Argylen markiisi. Mutta hiljaa, hiljaa, Ranald. Viisas Sumulainen, minne nyt aiot?» Aika olikin hillitä Mac Eaghin hankkeita.
Dalgetty, joka oli tämän puheen loppupuolella ollut läsnä, ei oikein hyväksynyt Mac Eaghin käytöstä tässä tilaisuudessa. »Minun mielestäni, Ranald veikkonen», virkkoi hän, »sinä et ole parhaalla mahdollisella tiellä, jota kuolemaisillaan oleva mies voisi kulkea.
Allan yksin viivähti vielä puhellaksensa vastahakoisen Ranald Mac Eaghin kanssa muutamasta seikasta, joka luulluissa ilmestyksissä häntä suuresti hämmästytti. »Monta kertaa», sanoi Allan, »olen näyissä nähnyt vuorelaisen, joka pisti puukkonsa Menteithiin siihen nuoreen aatelisherraan purppuranpunaisessa, tikatussa puvussa, joka juuri nyt lähti täältä.
Siinä oli jo kylliksi tässä uhkaavassa liikkeessä ja lauseessa; ja sotaisen profeetan koko vimma kääntyi nyt sitä miestä vastaan, joka esti hänen kostoansa. Heti paikalla ruvettiin muitta mutkitta vaihtelemaan miekaniskuja. Allanin ja Mac Eaghin taistelu oli ympärillä puuhaavilta harvoilta sotureilta jäänyt huomaamatta; sillä Montrosen väessä ei ollut monta, jotka olisivat tunteneet Ranaldin.
Hän marssii täysiss' sota-aseissaan Kaikk' kansat häntä seuraa silmillään. Vaikk' autiota rantaa nälkä suojaa, Ja talvi luo jäämuurins' esteheksi, Hän marssii, niinkuin vastusta ei ois. Ihmistoivon turhuus. Päivän valjetessa Montrose otti vanhan Ranald Mac Eaghin puheilleen majassansa ja kyseli häneltä lavealti sekä tarkasti, mitä teitä voisi päästä Argylen alueelle.