United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeinen vihdoin on veikkouden malja, olkohon eessämme viini tai kalja, yhdessä istuen oomme me vahvat kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat, Hurraa! Eläköön rakas syntymämaa! V
Alas vuorta vyörymään mies voimakas sen kaasi. Vieri paasi pauhaten, jo Hiiden väki kuuli, koko vaara kumisi, sen ukkoseksi luuli. Kuului kalske kalpojen, nous jättein kansakunta. Anja-rouvan poski oli valkeampi lunta. »Menkäämme!» hän virkahti ja vienolla liikkehellä tarttui käteen kumppalin. Se ään' oli arka, hellä.
Kun minä kuulen sun lauluas, silloin mun kesäni kerkee, silloin mun murheeni unhottuu, saapuvi jällehen kukkain kuu, helise, unteni harppu, oi, heläjä, elkösi herkee! Laula muistoja menneitä, toivoja enempi laula, meissä mennyt on rikki jotain, laula se lauluksi suurten sotain, ylitse kalpojen, kalmistoin hoiloa hopeakaula! Tuo ylpeä temppeliherra huus: »Pyhä hautako meiltä mennyt ois?
»Runo laulaos töistä Rodrigon taas, sa ruhtinas lauluniekkain!» »Hän kunnia kaiken on kansas ja maas, tarun kerron ma keskeltä miekkain.» »Ah, luuletko, uljas mun unhottaa vois kalpojen karkeloissa?» »Jäis' ennen mult' unhoon taivas ja maa, jos itse ma oisin noissa.» »Sun hehkuiko mielesi milloinkaan myös haaveista sankaritöiden?» »Isabella, ma lemmestä hehkun vaan, käyn aaveena kuutamo-öiden.»
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista tää, ja pyhäks sitä katsoo soturi harmaapää. Miss' Suomen lippu liehuu, hän sinne astelee, nähdäkseen kuin nyt Herraa Adlercreutz palvelee. Taas miel' on ukon kuulla kalsketta kalpojen, nuo vanhat tutut äänet, sävelet tykkien, näin muistiin johtaa nuoruus, sen uljuus, urhakkuus, ja nähdä verityössä kuink' kestää polvi uus.
Ei Rooma kuunnellut sankarin ääntä, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi! Pois valkeatogaiset patriisit ylpeet, pois temppeli koruja kantavat papit, ei pyyntönne auta, se kuolee kuin kuolevi särkyvä sävel kolkkohon yöhön, yö saartavi Roomaa ja verinen vimma tuomiosäilänsä säihkyvän nostaa. Ei Rooma kuunnellut sankarin ääntä, nyt laulua kalpojen kuulla se saapi.
Tuolta likehdältä kuuluu kalpojen kalske, näkyy kiveräin miekkain välähdykset, ja pikaisesti syöksee sotamiesjoukko esille, aseillaan tietä raivaellen joukon lävitse. Tällä ajalla ovat virkatoimetkin jo alkaneet. Iso divani jo istuu, tuomarit tuumailevat paikoillansa. Turkkilaiset isoiset kokouksiinsa kokoutuvat oikein itämaalaisella loistolla.
»Onpa niinkin», vastasi ritari Giles Musgrave, antaen silmänsä luikahtaa kreivi Menteithistä Allaniin. »Emme voi marssia emmekä tapella, ei kulkea eteen- eikä taaksepäin muuten kuin että harppujen ruhtinattarella on siihen sanomista.» »Kalpojen ja kilpien ruhtinatar, sanoisin minä», lisäsi toinen englantilainen. »Sillä Montrosen rouvallakaan ei saattaisi olla kuninkaallisempaa passausta.