United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pirtit on pienet Tuonelassa, maan alla kaitaiset kamarit, kuu ei loista, päiv' ei paista, yksin istut, yksin astut, toukka seuloo seinähirttä, itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa."
Tok' ei sentään satunnaista Kenenkään oo kohtalo: Kaikki mit' on olevaista, Määrännyt on Luoja jo. Siispä Herraan Jumalaani Turvaun taas vakaasti, Hän on suoja isänmaani, Tuki Suomen kansanki. Juokse, porosein! Juokse, porosein, Poikki vuoret, maat! Seista, syödä, saat Majall' impyein; Siellä verraton Sammal-aarre on. Päiv' on lyhyinen, Mutta pitkä tie, Laulaissan' nyt vie Matka joutuen!
Kuinka siis voisin pelätä, että suomalainen lukija kylmällä sydämellä on ylenkatsova niitä yritelmiä, joskin kuinka heikkoja, joita tässä tuodaan hänen silmiensä eteen! Onhan niissä, kurjimpinakin aikoina, ilmautuva suomalaisen kansallishengen hiljainen sydämentykytys, todistaen, että Ei loppu viel', uus päiv' on koittava!
Päiv' ompi Elokuuta seitsemästoista tää, ja pyhäks sitä katsoo soturi harmaapää. Miss' Suomen lippu liehuu, hän sinne astelee, nähdäkseen kuin nyt Herraa Adlercreutz palvelee. Taas miel' on ukon kuulla kalsketta kalpojen, nuo vanhat tutut äänet, sävelet tykkien, näin muistiin johtaa nuoruus, sen uljuus, urhakkuus, ja nähdä verityössä kuink' kestää polvi uus.
Niin vienosti ja tummaan välkkyväinen On ihmishenki, korkein käskyläinen, Luojahansa verraten. Kun päiv' on kirkas, paisteinen, Niin pääsky pilviin entää, Vaan kun on taivas pilvinen, Se läsnä maata lentää. Niin toivot, riennot ihmisen Ne nousee, laskee jällehen. Kah, punapilvet mustain alle tunkee! Kah, ruskonenkin yöhön uppoaa!
Lauloipa' mullekin laakson lintu Taivahan kaunihill' äänellänsä; Päiv' oli silloin lämmin ja leuto, Kukkaset suuteli toisiansa, Kukkaset suuteli, lehtoset lempi, Kuusia syleili hempeä henki, Minäkin lintua lempiä sain. Autuas aika ja kultainen kehto! Laakson lintua lempiä sain! Kukkaset lempivät, lempivät lehdot, Luonto kaikk' oli lempeä vain. Iäks taivas ei maillahan mahdu.
Ne kasvaa, täyttää sydämen, ne tuntuu tuhansilta tää päiv' on päivä rikasten ja ilollisten ilta. SAMETTISILM
Vaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsä, Ja vaikk' et ole sinä vaimon luoma, Niin viimeistäni koitan: rintan' eteen Asetan kilven; karkaa päälle, Macduff; Kirottu se, jok' ensin huutaa: seis! Torventoitauksia. MALCOLM. Kaipaamat ystävämme tervein' ehkä Palaavat vielä. SIWARD. Jonkun kuolla täytyy; Tää suuri päiv' on huokea tok' ollut. MALCOLM. Macduff ja jalo poikanne on poissa.
Juuri niin istui, hänkin ja laulaa hyräeli itsekseen: "Päiv' on lyhyinen, Mutta pitkä tie, Laulaissain nyt vie Matka joutuen! Tääll' on sudet vaan Usvamajoissaan." Ja Sampo, näin laulaissaan, näki kuinka sudet juoksivat, kuni harmaat koirat, pimeässä reen ympärillä ja poroa tapailivat, mutta näistä ei Sampo paljoa huolinut.
Ja sydämellä vertavuotavalla Sankarijoukko kulki maastansa, Taisteli, vuoti verta Uumajalla Ja itki kohtaloa kansansa. Sen näytti onni ikikadonnehen Ja kärsimysten uhri katkera Ollehen turha kansan taistellehen, Jos kuitenkin sen täytyi hukkua. Oi, soikaa kelloset vapauden! Oi, helkytä laulujen taikaa! Kas, noussut päiv' on riemullinen, Oi, kallista uutta nyt aikaa!