United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun mielein tenhos tarun taika kuuma, ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain, jonk' oli oksapuilla moinen huuma, ahoilla leikki lemmen haltiain; siit' asti ollut mun on mielituuma Turusta tehdä linna valtiain, min hovikiel' ois Lemminkäisen kieli ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.
Ei, mutta tämäpä vasta on merkillistä. VALTER. Menkää nukkumaan, hyvä serkku. KERTTU. Ka', teititteletkö sinä minua vielä? Sano tok', hyvä mies, morsiantas' sinuks'. VALTER. Niin, kuuluisihan se oikeastaan asiaan sukulaisuudenkin vuoksi. KERTTU. Se on tietty, se! Mutta kuulehan, mikä tässä juohtui mielein. Sinä vissiinni oot' hyvä tanssija? VALTER. Jommoinenkin, luullakseni.
Viel' enemmän maa-sopestamme esiin ois käynyt, mutta Päivä riensi tietään minusta monen eläinpiirin-merkin päässä. Mut mielein lempivä, mi aina kiersi Beatricea, nyt enemmän kuin koskaan katseeni tahtoi palauttaa häneen. Mit' taide ynnä luonto luoneet ovat lumeiksi silmän, sielun voittaaksensa, inehmo-muodoin tai sen kuvastimin,
Häll' ääni tyrehtynyt itkusta Ja joskus kimakasti piipattaapi, Ivaten heittää hatun sulkia Ja teatraalisesti kumartaapi. Jos hermostun, jos mielein raivostuu, Jos isken runoissain', ett' terät sinkuu, Hän virnuu, että leuvat nurjahtuu, Ja nauraa, että niveleissään vinkuu. Tuo kettu silmää iskee minulle.
Ja nainen, puettuna roikkuvaan hameesen, viistoihin ja rumiin kenkihin, on runotar, mi kaipuun kauneimpaan ois miehessänsä herättänyt henkihin. Tulesta jäljellä on tuskin sauhu! *Sic transit gloria amoris!* Kauhu mun mielein täyttää aatellessain tätä: kadehdi kenenkään en elämätä. reippaasti. Luonnottomuutta vastaan tästä alkain me kaksi vannoudumme suureen sotahan. päätään puistaen.
Pianiino työnnettiin esiin ja toinen toisensa perästä kantoi kortensa yhteisen ilon hyväksi. Tuli Helena Nikolajevnankin vuoro. Hiljaa ja pehmeästi kaikui hänen äänensä kuin violonsellin helinä, hänen laulaessaan kotimaansa kansanlauluja: Nopsaan tuuli kulkee kukkaisaroo, Nopsempaan mun mielein rientää Sinne, kussa sä majailet.
Ennen aamusta toimittivat muutamat matkustajat eräänlaiset arpajaiset, jotka tietysti olivat mielein noista pelin ja veikanlyönnin harrastajista. Kuinka niissä oli käypä, ei ollut tietoon tuleva ennenkuin neljän päivän perästä. Ne olivat niinsanottu "luotsi-panokset". Laivan lähetessä maata tietää itsekukin luotsin tulevan laivaan.
TAIMO. Katkaistut ovat kalliit varjopuut, Mä kirveen haavat selvään selitin. LALLI. Mun mielein tuosta vähän synkistyy, Mut kovin kostan tämän ilkityön Ja hengen vaadin korvaukseksi Mä tekiältä! TAIMO. Voitte vaatia Viel' enemmänkin! Suun ja silmät hältä Ja kenties korvatkin! mä riistäisin Jos saisin kynsiini sen heittiön! LALLI. Tuo olisiko kristittyjen työ? He kenties ovat käyneet täälläkin.
"Sun lempesi se onpi Sun riemusi, siis mulle Nyt lausu mik' on lempi?" Hymyillen neiti siihen Nyt vastaa: "ruhtinani Ei tiedä sitä, kysyy: Oi tietäisinkö itse! Sen tiedän että muinoin Ajassa lapsuuteni Mun mielein oli aina Kuin lumi vuoriloilla Välissä maan ja taivaan, Niin ratki rauhallinen, Niin suojeltu, niin valkee, Mut niinpä kylmä myöskin.