United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
OCTAVIA. Armahani,
Mutta kaipaus Burrhon suhteen ei vetänyt vertoja hänen surullensa Octavia raukan puolesta. Häntä iljetti, että nämät tämmöiset teot saivat tapahtua ja että liian nöyrä senati niitä ylisti. Kuitenkin hän vielä kävi hovissa ja erinäisistä syistä Nero otti häntä vastaan vähentymättömällä suosiolla.
Hän ei koskaan ollut halunnut sekaantua yleisiin asioihin, ja jos hän joskus oli käyttänyt hyväkseen vaikutusvaltaansa nuoreen hallitsijaan, oli hän tehnyt sen rukoillakseen armoa jollekin. Hiljaisena ja nöyränä oli hän saanut osakseen paljon kiitollisuutta, eikä hänellä ollut yhtään vihamiehiä. Ei edes Octavia ollut saattanut kadehtia häntä.
Mutta silloin puhkesi Vinitius puhumaan sellaisella kiihkolla, että vähintään olisi luullut häntä itseään kristityksi: "Niin! heitä on tuhansia ja kymmeniä tuhansia Roomassa, Italian kaupungeissa, Kreikassa ja Aasiassa. Legioneissa ja pretoriani-sotamiesten joukossa on kristittyjä, heitä on itse Caesarin palatsissakin. Orjat ja porvarit, köyhät ja rikkaat, patricit ja plebejit sitä oppia tunnustavat. Tiedätkö, että useat Corneliukset jo ovat kristittyjä, Pomponia Graecina on kristitty, Octavia luultavasti on kristitty ja Acte on kristitty? Niin, se oppi valloittaa maailman ja yksin se voi maailman uudesti-synnyttää.
Jumalat teitä varjelkoot ja teihin Taivuttakohot roomalaisten mielen! Me eroamme tässä. CAESAR. Hyvästi, rakkain sisko, hyvästi! Sua elementit hellikööt ja mieles Ilolla täyttäkööt! Hyvästi jää! OCTAVIA. Oi, jalo veljyt! ANTONIUS. Hänen silmäns' ovat Kuin huhtikuu: niiss' asuu lemmen kevät, Tuo vihma sitä tietää. Iloitse! Herrani, katso huonetta, ja CAESAR. Mitä? Octavia, sano!
Octavia tuomittiin, hylättiin, lähetettiin pois linnasta ja ajettiin jälestäpäin maanpakoon. Mutta kansa rakasti ja sääli Octaviaa; murinaa syntyi ja viimein nousi semmoinen meteli, että Neron täytyi kutsua hänet takaisin hänen maankulkeudestaan. Mutta Poppaea oli vannonut hänen kuolemansa, eikä herjennyt koskaan tätä varten kaikilla juonillaan Neroon vaikuttamasta.
Jos terää, voimaa, pistint' On kyyssä, myrkyssä ja veitsess' yhä, Niin turvass' olen. Vaimosi Octavia, Tuo salamiettijä ja kainosilmä, Ei kunniata voittaakseen saa mua Mitellä katseillaan. Antonius, tule! Avuksi naiset! Nostamme sun tänne. Apuhun tulkaa! ANTONIUS. Joutuun! Kohta kuolen. CLEOPATRA. Tää vasta leikki! Kuinka painat, armas! Tää mielen raskaus kaikk' on voimat vienyt, Se tekee painon.
AGRIPPA. Sinulla sisar äidin puolelt' on, Tuo ihana Octavia. Antonius Nyt leskimies on. CAESAR. Malta, Agrippa; Cleopatra jos kuulis tuon, sua syystä Hopusta soimaisi. ANTONIUS. En ole nainut, Agrippan jatkaa sallikaatte, Caesar.
AGRIPPA. No, ovatko jo langot eronneet? ENOBARBUS. Pompejon kanssa sopivat; hän läksi; Muut kolme vielä allekirjoittavat. Octavia itkee Roomast' eroansa; Murheissaan Caesar on; ja Lepidus Pompejon pidoista niin sanoo Menas Sai keltataudin. AGRIPPA. Jalo mies, se Lepidus! ENOBARBUS. Tavaton! Kuinka Caesaria lempii! AGRIPPA. Ja kuink' Antoniota jumaloipi! ENOBARBUS. Caesar? Se ihmiskunnan Jupiter!
Ennen kaikkia Nero oli kovasti rakastunut Poppaeaan ja päättänyt ottaa tämän puolisokseen. Helposti löydettiin vääriä todistajia, jotka vannoivat, että Octavia oli tehnyt häpeällisiä rikoksia. Hänen palveliansa pantiin kiinni ja kidutettiin ja vaikka useat kestivät vaivansa, muutamia kuitenkin löytyi, jotka tuskan voitteessa tunnustivat, mitä ikinä heiltä vaadittiin.