United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuultuansa hänen askelensa jätti nuorukainen hellän hyvästin, hyppäsi keveästi orjantappura- ja myrttipensaiden yli, heittäysi hevosensa selkään ja oli tuota pikaa kadonneena. Hellä Jacinta unhotti, haikean murheensa valloissa, tätinsä närkästyksen kokonansa. Hän heittäysi hänen syliinsä ja alkoi nyyhkyttää ja itkeä.
Noin sydämessä ja mielessään kun vielä hän mietti, joutui luoksi jo Antilokhos, vesa Nestorin kuulun, 16 polttavat kyynelet silmissään sanan haikean saattoi: "Voi, sana kolkko sun on, uromielen Peleun poika, kuuleminen! Kunp' ei ois kuunaan turma se tullut! Kaattu on Patroklos, ja paraikaa paljahan ruumiin vaiheill' ottelo käy, asun valtasi loistava Hektor."
Se synnytti hänessä haikean surun, joka ilmaantui kirouksissa taivasta vastaan. Se saatti hänen jäykistelemään kohtaloansa vastaan ja suuttumaan, ikäänkuin hänen kärsimisensä olisi ollut väärä. Kun hän ajatteli kykenemättömyyttänsä, hän kävi kiivaammaksi. Mutta hän ei voinut tehdä mitään.
Hän ojensi kättänsä. Se sattui jonkun otuksen näljäiseen nahkaan, joka heti juoksi pois kiiluvilla, pimeässä hehkuvilla silmillä. Alroy säpsähti haikean pelon vointeessa. Hänen ärtyneet hermonsa eivät kestäneet tässä halvassa vaarassa ja näissä loukkaavissa ja uusissa koetuksissa.
Hän istuu kaukana yksin, meist' ei piittaa lainkaan, sill' olevansa hän arvaa valtiasvoimaltaan ylin, korkein kuolematonten. Siis on sietäminen pahat, jotka hän kullekin säätää. Nyt jopa, arvelen, saava on Ares haikean murheen: kaattu on poikans' Askalafos, joka hälle ol' armain ihmisheimoa, ain' ilo, ylpeys ankaran Areen."
Totuus ei siltä huku: se lähettää säteitään yhtä uskollisesti hengen maailmaan kuin aurinkokin aineelliseen. Eikä ole yö niin pitkä, ettei aamu vihdoin koita. Niinkuin lapsi haikean itkun jälkeen rauhoittuneena nukkuu äidin rintaan, niin asettui minunkin sieluni suloiseen lepoon luonnon lempeässä helmassa. Pois haihtui tuska, viha, suru ja katkeruus.
Haapa, jonka lehvät lepattavat niinkuin kuolleiden henget niissä kuiskaisivat, on toinen yhtä suosittu puu vainajain haudoilla. Nuo puiset ristit, jotka piipottavat niin avuttomina talvisten hankien keskestä, lisäävät vielä sitä haikean mielen tunnetta, joka niin likeisesti liittyy meidän käsityksiimme kuolemasta.
Vaan polotellen Zeus näki urhojen haikean murheen, näin sanat siivekkäät jo Atheneen kääntyen lausui: "Lapseni, unhottuiko jo sult' ihan sankari uljas, ei osu mielees ollenkaan kuten ennen Akhilleus? Tuoll' yhä laivain luona hän istuu korkeakeulain, ystävätään yhä itkee; muut ovat atrian ääreen käyneet kaikki, mut hänp' ei ruoan rahtua maista.
Pudistan päätäni tätä kirjoittaessani, mutta kirjoitan kuitenkin. Ja kun kirjoitan epäilykseni tähän, tulee minun niin haikean ikävä sinua, sinä rakas. Koetan luoda kuvasi eteeni niin selväpiirteisenä kuin mahdollista. Näen sinut, kun kuljet kodissasi suuren surun ja räikeitten ristiriitojen kuormaa kantaen. Tyyni on olentosi, kirkas katseesi. Paljo et puhu.
Mutta Olympoon taas kaikk' astui muut ikivallat, ken vihan vimmaa täynnä, ken voiton riemua korskaa; luo isän istuivat jylypilvisen. Mutta Akhilleus Troian miehiä kaas, hevot hengeti löi kaviokkaat. Kuin savu kaupungin palavaisen sankkana nousee aavoja ilmoja päin, ikivaltain kosto kun iskee, ahdistaa hätä kaikkia, saa moni haikean murheen: huoleen, hirmuun noin sai iliolaiset Akhilleus.