United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ain' oli toivo se mun sydämessäni, että mä yksin rannoilt' Argos-maan hepokuulun kaukana oisin kaatuva Troian luo, vaan taas sinun saapua Fthiaan suotu ja laivoin myös merinopsin poikani noutaa Skyros-saarelt' ois, perimilleen ohjata maille, aarteet, palvelijat, kotilinnat korkeat näyttää.
Vaan ihanaisna kun ilmestyy rusosorminen Eos, tuo sotavaljakot, tuo väki muu heti laivojen turvaks, yllytä taistoon heitä ja käy etumaisena itse!" Virkki, ja valtiahat kaikk' yhtyi neuvohon, kuullen mielissään sanat nuo hepokuulun Tydeun poian. Viiniä uhrasivat, majahansapa nyt kukin astui; siellä jo heittyivät levon hoivaa-antavan helmaan.
Virkki, ja suosiotaan huus innoin kaikki akhaijit nuo sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian. 51 Tuosta jo Nestor nous, hepourho, ja noin sanan lausui: "Tydeun poika, sa kamppailuss' olet sankari uljain, neuvoja miettimähän olet myös ikäpolveas oivin; eipä akhaijeist' ainoakaan sanas moittija lie, ei vastaankiistäjä; vaan pääseikkapa jäi sanomatta.
Vaan kun mielesi kuulla se lie, sukukuntani tulla tuntemahan moni totta sen tuntee niinpä jo kuullos: kaupunk' on Efyre peräll' Argos-maan hepokuulun; Sisyfos, viekkain mies suvust' ihmisien, eli siellä, Sisyfos Aiolon siittämä; hält' elon sai jalo Glaukos; Glaukos siittäjä taas oli uljaan Bellerofonin.
Täst' oli Orsilokhos, ison kansan kaitsija, siinnyt, Orsilokhos jalomielen taas oli taatto Diokleen, juurta Diokleen taaspa ol' Orsilokhos sekä Krethon, kaksoiset, hyvin harjauneet asekiistahan kaikkeen. Kukkeimmillaan nuo tuli tuomina laivojen tummain saartoon Ilionin hepokuulun akhaijien kanssa Atreun poikien, niin Agamemnonin kuin Menelaon, kostelijoiksi; mut yltäsikin urot kuolema siellä.
Virkki; ja mielissään meni eelleen Atreun poika; luo Peteon pojan, luo hepokuulun kulki Menestheun, missä hän seisoi, kanssaan muut urot aimot Ateenan. 328 Paikoillaan liki hänt' yhä myös monineuvo Odysseus ynnä kefalleenein oli sortumaton sotarinta; kummankaan väki viel' ei näät sotahuutoa kuullut, Ilionin hepourhot akhaijeja kohti kun vasta liikkua alkoivat, vaan viipyen vielä he vartoi, eikö jo iliolaisia päin joku toinen akhaijein ryntäis joukko ja itse he myös kera taistohon astuis.
Siit' ohi Hektor riensi ja kinterehillä Akhilleus, 157 eell' uros oiva, mut vainoamass' oli viel' urohompi; kiitäen juoksivat, sill' ei ollut kilpana teuras tai häräntalja, mi palkkana on jalon kiistämöjuoksun, vaan oli kilpana nyt hepokuulun Hektorin henki.
Vihdoin virkkoi näin sotaärjyinen Diomedes: "Eipä Aleksandron nyt aarteet hellytä meitä, ei Helene edes; sillä jo tuon vähä lapsikin huomaa, turmion pauloiss' ett' ovat nyt polot iliolaiset." Virkki, ja riemuten suosiotaan uroholle akhaijit huus sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian.