United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuoroin vuoteeseen hän painoi kylkeä, selkää, vuoroin kasvoja taas; jopa pystyyn karkasi viimein, asteli murheissaan meren rantaa; sieltäpä Eos keksi Akhilleun, välkkyissään yli rantojen, vetten.
Päiviä yhdeksän nyt tuotiin puit' ylen paljon; vaan valoks ihmisien kun kymmenes ilmeni Eos, uhkuvin kyynelin kannettiin ulos urhea Hektor, nostettiin roviolle ja tuiskattiin tuli puihin. Mutta kun huomensynty jo nous rusosorminen Eos, niin roviollepa taas jalon Hektorin riensi jo kansa.
"Mutta olethan sinä Kreikkalainen", Lysias puuttui puheesen, "ja sinun pitää tietämän, että Eos tuottaa nämät värit, kun hän ruususormillaan koskettaa taivaan rantaa, ennenkuin Helios ilmaantuu. Tänään sinä olet ollut minun aamuruskonani ennustaen onnellista päivää."
Eos, aamun Ruusutar, pani tätä äkkinäistä kuolemata niin pahaksensa ja kaipasi Orionia niin katkerasti, että Apolloni, joka pelkäsi ett'eivät korkeat jumalat ja maan alhaiset lapset enään aikoihinsa saisi aamukoitettansa, alkoi Zey-isän kanssa apu-keinoa neuvottelemaan. Ja neuvottelun päätös tuli siksi, että kuollut Orioni jälleen herätettiin eloon ja muutettiin tähtisikeröksi.
Vaan se, joka Orioniin rakastui, oli tuo aamuruskon ruusuinen jumalatar Eos. Raittiissa ilmassa, aamukoitteen kainossa valossa kun Orioni, nuija vyötäisillä ja joutsi kädessä, ajoi metsolan vilkkaita villiköitä, tapasi häntä punaposki jumalatar ja ihasteli hänen ripsasta kulkuansa.
Innoin vartoo, koht' ett' ilmenis loistava Eos; laivoist' uhkaa keulanpäät alas iskeä uljaat, tuiskata laivoihin tulen riehuvan, itse akhaijit surmata laivain luo, kun hämmentää savu heidät. Peljättää kovin mieltäni, ett' uhan tuon ikivallat täyttyä sallivat, että on kaatua kohtalonamme Troian luo eik' Argos-maan heponurmia nähdä.
Ei ollut otusta jaloiltaan niin nopeaa, ett'ei Orionin nuoli nopeampi, eikä voimiltaan niin väkevää, ett'ei Orionin rauta-nuija väkevämpi. Autuaallisten jumalain joukossa löytyi suloinen loistava sisarus-kolmikko: aamun, päivän ja illan herttaiset haltijat, Eos, Helios ja Selene. Nämä ne vuorostansa ihmislapsille valoa jakaelivat.
Ei ole sun edessäs, mitä etsit, ei takanaskaan: maantie on edessäs, maantie on takanas. Sotilaan hauta Kulkija, kauemmas kuin Eos purppurasormi aamun soihtua vie, kerran ma kantanut oon kotkaa Rooman. On vavissut Itä, Länsi mun tielläin. Nyt olen tuhkaa vain, tuhkaa jo Roomakin on. Helmenpyytäjän hauta
Kaiken yötäpä näät polon Patroklon oli sielu luonani itkien, vaikertain, sydämelleni laski montakin toint'; oma häll' oli muotons' ihmehisesti." Noin nimes, itkuun nostattain halun haikean muissa. Vainajan vaiheilt' itkijät nuo rusosorminen Eos kohtasi koittaissaan.
Loistoon kaikki jo maat loi Eos sahramivaippa, koolle kun kutsui Zeus salamoitsija kaikk' ikivallat; tuoll' ylihuipull' istuissaan moniharjan Olympon taivahisille hän lausui noin, ja he kuunteli kaikki: "Kaikki te taivahiset, jumalattaret kuin jumalatkin, kuulkaa, kun minä lausun nyt, mitä mieleni laatii.