United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta varsinkin lempi häntä päivän kultainen jumala Apolloni, joka kullansädestävillä vaunuillansa kulkee taivaankantta ylös ja alas. Ja kaikesta sydämmestään lempi Klytie Apollonia takasin kuka ei lempisi Hyperionin loistavaa poikaa? Klytie oli päivänjumalan lemmityinen, ja tämä loisti lemmityisensä iloksi mitä kirkkaimmin. Näin ei kuitenkaan kauan kestänyt.
Samaten kuin muutkin samassa tilassa alkoi nyt Klytie miettiä keinoa, millä saada jumalansa takaisin. Ensinkin oli Leukotoe Apollonista eroitettava ja neuvo keksittävä, mikä estäisi lempiväisiä toisiansa tapaamasta. Jos tämä saataisiin toimeen oli hän vakuutettu, että Apolloni taas niinkuin ennenkin palaisi hänen luoksensa takaisin. Ja muuta hän ei tahtonutkaan.
Hän oli niin erinomaisen kaunis, ettei ainoastaan ihmiset häntä ihailleet, vaan myöskin ijankaikkiset korkeat jumalatkin. Apolloni, runouden ja laulun jumala, ihastui hänkin ylen määrin Hyakinton kauneuteen. Saadaksensa pitää kanssakäymistä hänen kanssansa, muuttihe päivänjumala ihmiseksi ja astui alas maan päälle Hyakinton luokse.
"Aurinko nousee, aurinko laskee", sanomme me runollisella lauseella yhä vielä, ehkä hyvin tiedämme, että maa se liikkuu, mutta aurinko pysyy liikkumatta. Mutta vielä runollisemmasti ajattelivat Kreikkalaiset tätä asiaa. Aurinko oli heistä jumala, jonka nimi oli Helio s. o. Päivän-jumala, Aurinkoinen, ja jota jumalaa myöhemmin katsottiin samaksi kuin Foibo, Apolloni.
Päin vastoin oli se yhä syvemmälle hänen sydämmeensä juurtunut, ja muuttunut hänen koko elämäksensä. Senpätähden kantoi hän vielä sydämmessään toivon, jos kyllä heikon, että Apolloni kuitenkin viimein häneen kääntyisi. Mutta kun Leukotoen kuoltua Apolloni yhä enemmin kylmeni häntä kohtaan ja vihdoin kohteli häntä täydellä jäykkämielisyydellä, niin joutui armas raukka epätoivoon.
Olla jumalan lemmityinen ja jumalata rakastaa takaisin oli aina suurin kunnia ja suurin autuus ihmislapsille. Mutta Orkamo ei uskonut Klytietä, kun tämä kertoi, että päivän ja runouden suloinen jumala, itse Apolloni, oli Leukotoen lempijänä.
Eos, aamun Ruusutar, pani tätä äkkinäistä kuolemata niin pahaksensa ja kaipasi Orionia niin katkerasti, että Apolloni, joka pelkäsi ett'eivät korkeat jumalat ja maan alhaiset lapset enään aikoihinsa saisi aamukoitettansa, alkoi Zey-isän kanssa apu-keinoa neuvottelemaan. Ja neuvottelun päätös tuli siksi, että kuollut Orioni jälleen herätettiin eloon ja muutettiin tähtisikeröksi.
Ainoa nuorukainen, joka viritti hänen lempensä, oli tuo ikuisen unen nauttija, suloinen Endymioni, joka sanotaan olleen kauniin nuorukainen, mikä konsanaan on maailmassa ollut; ja monipa väitteli, ettei jumalistakaan muut häntä kauneudessa voittaneet, kun Foibo Apolloni ja tuo intoisa thyrson-kantaja, muratti-seppeleellä koristettu nuori Dionyso eli Bakkho.
Hänen kauneutensa rinnalla himmentyivät jumalalliset Nymfatkin, jopa itse Klytie. Apolloni unhotti tämän lemmityisensä, sillä suloinen Leukotoe oli nyt joutunut hänen silmäinsä ainoaksi riemuksi. Apolloni unhotti Klytien, mutta Klytie ei voinut unhottaa Apollonia. Hänen rinnassaan oli uskollinen mieli, ja hän lempi Apollonia yhtä paljon kuin ennen, jopa, jos mahdollista, vielä enemmänkin.
Saadaksensa hyvän vauhdin heilutti Apolloni nyt diskos-kiekkaa pontevasti edes takasin ilmassa, teki ankaran ponnistuksen, ja kas! nyt lensi kiekka nuolena hänen kädestänsä.