United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä luulen todella, että ainoa huomattava asia on, että olemme kaksoiset. Thekla sanoo, että me olemme vento Sachsilaisia ja ettei meissä kummassakaan ole mitään kiivasta czechiläistä elikkä bömiläistä verta; joka lienee minulle sitä parempi, kuin Konradilla melkoisessa määrässä on Schweitziläisten totista luontoa.
Mortimer'ina ja joka oli likellä Gray's Inn Road'in päätä. Tässä asunnossa oli niin vähän tilaa, että tapasimme kaksoiset, jotka nyt olivat noin kahdeksan taikka yhdeksän vuoden vanhat, makaavina kokoon lykättävässä sängyssä perheen arkihuoneessa, jossa Mr. Micawber oli pesukannuun laittanut, niinkuin hän sanoi, "panoksen" sitä miellyttävää juomaa, josta hän oli mainio.
Olemme aikoneet mennä uistinta soutamaan tänä iltana, haluttaako teitä tulla mukaan? kysyi Freedrik. Tietysti! Me myöskin tahdomme tulla mukaan! huusivat pikku tytöt ja kaksoiset. Te ette voi olla ääneti sanoi Meeri. Vene ei kannata niin monta mutisi Bruuno. Saatammehan ottaa ison ruuhen esitti Freedrik, joka ei tahtonut saattaa mielipahaa pikkusiskoille.
Me olisimme suoneet kenen hyvänsä näkevän Jacobin pariskunnan ensimmäisenä iltana lapsuudenkodissaan ja miten heidän ympärillään hyörivät Adam ja Jacob, kaksoiset Jonatan ja David, samoin Sem ja Set ynnä Salomon ja pikku Alfred.
Iltaiselta päästyä sanoi hän: »Tuleppa, sisareni, katsomaan kaksoispoikiani.» »Kah, noita en ole muistanutkaan, kun eivät ole mitään hiiskuneet», virkkoi Maija sisar. »Ovatpa, vaikka kaksoiset, toki kauniin- ja terveennäköiset ja niin yhden yhtäläiset, vaikka toisella on keltainen ja toisella musta kähärätukka. Se on vain onni», lisäsi hän vielä, »että Jumala otti teiltä nuot kolme tyttölasta.
Tässä päätöksessä hän pani maata ja nukkui levollisesti, niinkuin seitsemäntoista vuoden vanhana tavallisesti tekee; päivä on mahtanut olla kuinka levotoin hyvänsä, niin siautuvat kuitenkin nuoruus ja uni, niinkuin kaksoiset, ystävällisesti yhteen. Kuinka kummallisesti eikö tässä maailmassa toisinaan tapahdu!
"Missä ovat toiset lapset?" kysyi Matti vähän ajan päästä. "Kerjuulla ovat jo olleet monta viikkoa tiellä tietämättömällä Hemmu ja Aukusti, Liinun ja Tupun lähetin äsken kylään pyytämään leipää ja Miinaa kulettavat vankureilla muassaan." "Jo vihdoinkin ehti Jumala apunsa kanssa ... kutsui pois luoksensa kaksoiset Nurkanperästä", sanottiin eräänä päivänä kylässä. Ja tuo olikin aivan totta.
Nukkuvat pojat sanoi hän olevan kaksoiset. Ne olivatkin aivan yhdennäköiset, ainoastaan sillä eroituksella, että toisella oli ruskeat, toisella valkoiset hiukset. Oi onnellisia lapsukaisia! ajattelin minä. Kun he ovat kaksoiveljekset, niin heille ei tule koskaan ikävä ja päälle päätteeksi on heillä vielä sekin onni, että heillä on isä ja äiti, minulla itselläni ei ole veljeä, ei isää!
Ja sotamiesi Pekko Kärki nostaa Päätänsä, kooten voimat riutuneet: "Jos täm' on rikos niille Herra kostaa, Jotk' isänmaan on halki raadelleet; Sotilas tekee käskettyä työtä, Vaikk' kyynel-silmin täytyy haava lyödä Myös toistamm' emme taannoin tunteneet." Ei sanaa muuta. Rinta rintaa vasten Kaksoiset nukkui niin kuin kehdossaan.
Ei ollenkaan!» kuului vastaus. »Minä opin paljoa helpommin. Minä olin nokkela poika nuorena ollessani! Ja entäs vielä, minä opin lukemaan samaan aikaan kuin hänkin!» Tämä hämmästytti minua yhä enemmän. Mutta silloin pälkähti eräs ajatus päähäni ja minä kysyin, olivatko hän ja isäni kaksoiset. Hän hyppäsi ylös tuolilta ja sarvilusikka kirposi hänen kädestään lattialle.