United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' ei saattanut ainoakaan urohista akhaijein kerskata, ett' yli kaivannon karahuttanut ennen 254 Tydeun poikaa ois sekä tarmoin ryhtynyt taistoon. Hänp' etumaisena kaas Agelaon, Fradmonin poian, urhoist' Ilionin; paetakseen tää hevot käänsi; vaan selin kun hän käänsihe, niin ase Tydeun poian hartiakuoppaan kiiti, ja rinnast' ulkoni kärki. Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket.
En näet suutu ma, jos sotalaumain pää Agamemnon tahtoo taistoon kiihottaa varusääret akhaijit. Hänpä se kunnian saa, jos sortuu alle akhaijein Troian kansa ja joutuu myös pyhä Ilion heille, hän surun ankaran, jos alakynteen jäävät akhaijit. Siis mekin rynnätkäämme jo tarmoin taistelon riehuun."
Virkki, ja empinyt ei Telamonin aaluva aimo; sai sanat siivekkäät heti hältä Oileun poika: "Aias, tänne sä jää Lykomedeen urhean kanssa, tarmoin taistelemaan, rivit rohkaiskaatte akhaijein, itse nyt tuonne ma käyn päin ryntäävää vihamiestä, taas heti riennän tänne, kun auttanut vain olen noita."
Valtias riemastui Agamemnon, kun näki heidät, noin sanat siivekkäät heti virkkoi kuuluvin äänin: "Aiaat, päälliköt aimot, akhaijein päät sopavankkain, tarvis teitä mun ei ole käskeä, ei kehotella; tarmoin taistelemaan väen innostattehan itse.
Urhoutt' uhkuen taas kävi ääneti kohti akhaijit, aikoen mielessään kukin toistaan suojata tarmoin. Vuorten huippuja kuin sumu, kaakon kantama, kietoo, paimenen vastus, vaan paremp' yötäkin vaania varkaan, kun kivenheittoa kauemmas siin' ei näe silmä: sankkana tuprusi noin pölypyörteet jalkojen alta, joutuen joukot riens yli kentän vauhtia tuimaa.
Siis mekin rynnätkäämme jo tarmoin taistelon riehuun." Virkki, ja empinyt eipä Athene päilyväsilmä. Itse jo valjaisiin hevot kullanvälkkyvä-päitset korkea Here sai, tytär valtahisen Kronos-taaton.
Emmehän liene niin suvustamme pilaantuneita, ettemme kaikin tarmoin yrittäisi nostaa sitä aineellista ja henkistä voimaa, sitä varallisuutta ja sivistystä, jolle isämme ovat uurtaneet perustuksen. Kaiken sekä yksityisen että koko kansan edistymisen ehtona on itsensä velvoittaminen johonkin, mitä pitää hyvänä ja hyödyllisenä.
Kun tuo liekkini sisäinen Pakon alta paukahtavi, Silloin se rajupalona Satakin urosta syöpi, Kuin Ukon tulinen kalpa, Pilvien pakosta päässyt, Hillitönnä huimehtien Honkia hajoittelee. ILMARI. No, no, poika, viihdy, viihdy, Kiihko ohjaton asetu! Toivon luontosi paremman Voittavan himosi vallan. Asetu levolliseksi Ja paletta paina hiljoin, Tyynesti, ei kaikin tarmoin.
Ei jää se unhoon, seisoithan sa siellä, sa usein nähty, riehuss' ottelon, sa riemu sille synnyinmaalle vielä, mi vaiheitas, Eek uljas, surrut on! Kuin jalot kumppanis, sa kyllä tarmoin voit taistella, vaan johtaa neuvoin varmoin, sen neron sairas yksin omistaa. Vait olet, valmis vaihtoon iskuin uutten, Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. Vait! Kuule!
Ja "tunne itses!" "tunne itses!" sydämeen vain soi, Ja syvemmäs ja syvemmäs hän katsoo kaihomiellä. Hän näkee siinä, miten usko harhaks vainen haipuu, Hän siinä näkee, miten totuus haipuu harhaks vaan. Mut kaiken kauniin ihanteen hän näkee kasvoissaan, Ja niin nyt omaa kuvaansa hän ihanoimaan vaipuu. Ei enää nousta voi hän työhön, toimeen tarmoin, innoin!