United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Suomen miesten kautta tieteen valo On monta pimeätä poistanut, Ja moni sävel ikisoiva, jalo Rinnast' on Suomen miesten kaikunut, Lauluiksi liittäin, min soi Suomen salo Ja mink' on Suomen kansa tuntenut. Vaan Suomalaisiksi ken tietää heitä? Kaikk' kielen vieraan vieras lippu peittää! Oi Suomen lapsi!
Ett' et sa uskalla, ja voitteluun jos Väsynyt olet, no niin, kyllästynyt Minäkin olen elämään, ja sulle Nyt kaulan' tarjoon vanhan vihas uhriks; Jos sit' et poikki leikkaa, olet hupsu; Ain' olen vainonnut sua, maasi rinnast Ammeittain olen verta juoksuttanut, Ja elää voin vaan sulle häpeäksi, Jos en sua palvele. AUFIDIUS. Oi, Marcius, Marcius! Jokainen sanas vanhan vihan juuren Sydämmestäni repii.
Toiste soi nyt torvi; Jäi tainnoksiin hän siihen. ALBANIAN HERTTUA. Ken se oli? EDGAR. Kent, pakolainen Kent, mi valepuvussa Kuningastansa, vihamiestään, seuras Ja töitä teki, joit' ei tekis orja. RITARI. Avuksi, avuks! EDGAR. Kelle? ALBANIAN HERTTUA. Puhu! EDGAR. Mitä? Verinen veitsi? RITARI. Kuuma on se, suitsee; Juur' rinnast' otettu Oi, hän on kuollut! ALBANIAN HERTTUA. Ken kuollut!
Vaan Thoas hänt', Aitolian mies, päin viskasi keihään ryntääseen näpyn alle, ja keuhkoon upposi vaski. Karkasi kaatuvan luo Thoas aimo ja ankaran keihään tempasi rinnast' irti ja koppoi viiltävän miekan, iskien vatsan auki ja hengen riistäen hältä.
Tullut turma jo ois, tuho onneton ottanut heidät, juosseet laivoilleen jo akhaijit karkoten, ellei huutanut luokseen oisi Odysseus Tydeun poikaa: "Rinnast' urhean meiltä mi voiman vie, Diomedes? Siis kupehelleni, kumppani, käy; suur' ois häpeämme, Hektor heiluvaharja jos meilt' ois ottava laivat."
Silmät hehkuvat kuin tulikuulat, Valmihit saalist' ampuamaan: Niinp' on Pojari, huikeahattu, Kuin peto keskell' lampahia. Kyynelin kuumin rukous nöyrä Kansan rinnast' uhkuelee.
Mutt' ei saattanut ainoakaan urohista akhaijein kerskata, ett' yli kaivannon karahuttanut ennen 254 Tydeun poikaa ois sekä tarmoin ryhtynyt taistoon. Hänp' etumaisena kaas Agelaon, Fradmonin poian, urhoist' Ilionin; paetakseen tää hevot käänsi; vaan selin kun hän käänsihe, niin ase Tydeun poian hartiakuoppaan kiiti, ja rinnast' ulkoni kärki. Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket.
Väkeni valiot' on, kelpo kansaa, Mi pienimmätkin tehtävänsä tuntee, Ja huolell' ankaralla säilyttääpi Nimensä arvon. Vika pienen pieni, Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa näytit! Kuin kipukone luontoni sa väänsit Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen Ja sijaan sapen toit. Oi, Lear, Lear, Lear! Pois, väki menkää! ALBANIAN HERTTUA. Viaton olen; mielenliikuntoonne En syytä tiedä.