United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me ehkä voisimme, me pienet kansat me pienistä pienimmät hänelle jotain kunniaa tehdä kaikesta huolimatta. Jos hän meiltä otti, niin kyllähän antoikin. Mutta sallittaisiinko meidän kokoontua juhlimaan siltä kannalta? Ja tokkopa meistäkään itsemme ylistäjiksi, tekojemme toitottajiksi kaiken maailman kuulla? Oli eräs helmikuun päivä, häpeämme päivä yksi, ja toinen oli päivä heinäkuussa.
Jos se oli laulanut kansallisen romantiikan ja puhunut kansallisen realismin aikoina, huutaa se nyt täyttä kurkkuaan, ikäänkuin tahtoisi se huutaa ilmi koko kansallisen vihamme, suuttumuksemme, tuskamme ja häpeämme.
Sa katso, kurja, mertes rannikoita ja sitten silmää maasi sydämehen, siell' onko paikkaa rauhallista yhtään. Mit' auttaa, että Justinianus ohjiin opetti sun, kun satulass' ei ketään? Hänt' ilman häpeämme pienemp' oisi! Voi teitä, joiden olla pitäis hurskaat ja suoda satulansa keisarille, jos tietäisitte, mik' on tahto Luojan!
Kronstedtinpa adjutantti, Luutnant Reicher lauseen katkas: "Se on väärässä ken lausui, Että Klingspor ei oo matkass'; Adlercreutz ja Hertzen poisti Häpeämme voimillansa; Marski olj jo, hitto vieköön, Niinkun ennen matkassansa." Major Furumarki lausui: "Kuninkahan syy on tässä; Miksi hänen armostansa Leikkiin pääs tää pata-ässä?"
Veljet, uus on hällä tahti; hauska nähdä, kuinka nyt on kantava hän pystyn nenän; halki Suomen juostuansa tohti viimein tehdä tenän.» Cronstedtin nuor' adjutantti, Reiher luutnantti, nyt pisti: »Klingspor tenän! tuon ken kertoi, pettyi vallan peevelisti. Adlercreutz ja Hertzen poisti häpeämme lailla miehen; marski, hitto vie, kuin aina matkusti jo tipotiehen.»
Niinpä tapahtui että he surivat itsekukin erikseen; heidän epätoivonsa kasvoi noin rajuksi, luonnottoman kiihkeäksi, jota aivan tietämättämme häpeämme näyttää muille, yksin likimäisiile ystäville.
Raadeltuinahan on kedoll' urhot, jotka hän kaasi, Zeulta kun voitonkunnian sai, Priamon vesa Hektor. Mutta te syömään vain kehotatte! Ma itsepä soisin, että nyt ottelemaan kävis oitis poiat akhaijein, ruokiin ryhtymätönnä, ja vasta kun päivä on maillaan, atrian uljaan laatisi, kun häpeämme on häätty.
Tämä mielen vaikutelmaherkkyys perustuu jonkinlaiseen edeltäpäin järjestettyyn sopusointuun. Silmä on sijoitettu siihen, mihin valonsäteen pitää langeta, jotta se voisi todeta tämän määrätyn valonsäteen. Me ilmaisemme vain puoleksi omaa itseämme ja häpeämme sitä jumalallista aatetta, jota jokainen meistä edustaa.
Hän oli pitkävartaloinen, nuorena karaistunut taistelija. Tultuaan lähemmäksi hän sanoi: »Te otatte kunnian ja arvon suomalaisten sotilasnimeltä ja käskette meitä pesemään verellä pois häpeämme, ja me vastaamme, että sitä me juuri pyydämmekin. Me emme ole paenneet taistelusta, vaan me läksimme pois armeijasta sentähden, että me emme saaneet taistella.
Meidän ei pidä laskea asioita sille kannalle, että kaikki menee tyhjiin, vaan meidän täytyy tyytyä siihen, mitä osaamme ja hallitsemme. Tosin kylläkin me tavallisesti häpeämme epävarmuuttamme, mutta ainoastaan peittääksemme sen. Persoonaton ihminen, jonka tietoisuus ei pohjaudu hänen omaan itseensä, häpeää useimmiten tunnustaa, ettei hän ymmärrä tahi tiedä jotakin.