United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moinen josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kaikill' oisikin rinnassaan toki rohkeus uljas, kuulu jo Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!" Virkkaen noin urot jätti jo nuo sekä luo meni toisten.
Puhkesi vihlovahan valitukseen myös isä vanha, kaupunk' itkua täynn' oli kaikki ja parkua kansan; suur' oli surkeus niin, kuin hukkuen valkean valtaan korkein linnoineen koko Ilion sortunut oisi. Valtiasvanhuksen väki vaivoin hillitä saattoi, Skaian portist' ett' ulos ei surunvauhkona syössyt.
Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Voitat neuvoss' aina, sa vanhus, poiat akhaijein. Moisia josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kymmenen neuvojamiest' ois mulla akhaijien kesken, korkea Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!
Mies runon olin, lauloin hurskahasta Ankiseen pojasta, mi jätti Troian, kun Ilion ylväs hiiltyi raunioina. Mut sa miks palaat kovan onnen paikkaan? Miks et sa nouse vuorta valoisata, mi alku on ja aihe kaiken ilon?» »Vergilius olet siis, tuo lähde, josta jokena vierii sanantaito kirkas!» hänelle virkoin otsa ujostuen.
Sillä sen mieleni aavistaa sekä tuntoni tuntee: päivä se koittava on, pyhä jolloin Ilion sortuu, kaatuu kansa ja kansan pää, Priamos pätöpeitsi.
En näet suutu ma, jos sotalaumain pää Agamemnon tahtoo taistoon kiihottaa varusääret akhaijit. Hänpä se kunnian saa, jos sortuu alle akhaijein Troian kansa ja joutuu myös pyhä Ilion heille, hän surun ankaran, jos alakynteen jäävät akhaijit. Siis mekin rynnätkäämme jo tarmoin taistelon riehuun."
Käy kera, sill' ei aika nyt kamppailuun etähältä, ennenkuin ovat maass' urot Argos-maan tahi sitten sortunut Ilion korkea lie ja sen kansakin kaattu." Virkki ja eeltä jo riensi, ja seurasi sankari aimo. Kiihti akhaijeja myös Telamonin aaluva Aias: "Ystävät, seiskaa miehinä nyt, kuten kunnia vaatii! Kunnostaukoot kaikk' asekiistass' ankarin kilvoin.
Niin raskaasti rintansa huoahtaa: »Ahot Ithakan, ah, te armaat, teit' enkö siis enää nähdä saa, kotiliettä en koskea korkeaa, mua tervehdi eivät koskaan siis äidin, ei puolison parmaat? Tuo tuhkahan sortui Ilion, mut Ithaka mennyt on myötä, olen tullut ma suureen turmiohon; kuka voitettu nyt, kuka voittaja on, en tiedä, mut tiedän, että elo maineeton on manan yötä!
Oi, Ilion, kuink' olit halpa, vähä kuvassa, jok' on siellä nähtävänä! Mik' oli mestari se maalin, kynän, jok' oli luonut asenteet ja varjot, ett' ihmetteli joka hieno sielu? Elävät eli, kuolleit' oli kuolleet; näin kaikki niinkuin olleet oisi totta ma siinä kuuru-selin kulkiessa. Siis ylvästelkää, pystypäinä käykää, te Eevan lapset, katsomatta alas, tuo ettei näkyis elontienne huono!
Vaikk' ei täyttyä sen heti valtias salli Olympon, täyttää hän toki vihdoinkin; kovan maksavat silloin päillään, vaimoillaan sekä lapsillaan sovituksen. Sillä sen mieleni aavistaa sekä tuntoni tuntee: päivä se koittava on, pyhä jolloin Ilion sortuu, kaatuu kansa ja kansan pää, Priamos pätöpeitsi.