United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tulvaa tulv' yhä vaan ajelee, Ja kuin ukkonen kaukainen jylistellen Syvänteestä se syöksyvi vaahtoellen. Ja kah! veden mustasta helmasta niin Kuni joutsen nyt sukeltaa, Käsi, valkea kaula jo käy näkyviin, Ja se uipi ja voimin se ponnistaa, Ja hän on se, hän maljaa häilyttääpi Kädessänsä ja riemuten nyykäyttääpi. Ja kauan ja syvään huoahtaa Tervehtien päivää nyt.
Ehkä kunta antaa tähän apuaan, jos en itse jaksa...» Lämmin virtaus tunkee ruumiin läpi, vaan ei tunnu jaksavan vielä nousta, täytyy vielä hetkinen huoahtaa. Ja hän istuu eikä mitään ajattele.
Nyt kaikki toinen toisihinsa saa, mut kuka aallon neittä armastaa, sen mieli aallon lailla aaltoaa, sen sydän haavanlehden lailla sykkää; vain tullen joskus illan valkean se tuntuu unelmiinsa uupuvan ja käyvän lepoon lailla Metsolan, mi hetken huoahtaa kuin huolta mykkää. Ah, toivo turha!
Milloin maa huoahtaa ja viihtyy? Milloin kaikki ikävät toimet päättyvät ja ainoastaan hyvän harjoitus jää jälelle?" Hugh Spencerin oli tapa sanoa, että meidän tulee kiittää Jumalaa siitä, että se tehtävä, jonka hän on meille täällä maan päällä antanut, ei ole koston ja hävityksen, vaan parannuksen ja lohdutuksen. Kuinka paljon minä olen Hugh Spenceriltä oppinut!
Tulithan jälleen, oli hänen tapansa silloin huoahtaa. Pelkäsin, että olit minut jo aivan unohtanut. En minä unohda sinua milloinkaan, virkki häntä hellästi syleillen se maankuulu kuninkaanpoika. Mutta pelkään, että sinä unohdat minut, ja silloin ei minulla koskaan enää ole oleva tilaisuutta kohota edes kuun kumottamille omasta pimeästä, pelottavasta valtakunnastani.
Halutti vähän huoahtaa, sanoi asianajaja ikäänkuin selittäen miksi hän ei puhunut asiasta. No, ja nyt teidän asianne... Olen sen tarkkaavasti läpilukenut. Mikä lie ollut asianajaja, joka kaikki kassatsioniaiheet päästi menemään. Mihin päätökseen olette siis tulleet? Heti paikalla.
Yötäkin ylistelevät: »Tähdet kirkkahat, kynttilät Jumalan juhlan, olkaa lempeät, älkää ankarat ijäti kuin on kohtalo, kuin sen vaskiset vasamat!» Kuuntelevat kuu ja päivä, tähdet lempeät lupaavat. Meri yksin ympärillä huoahtaa ja huutaa raskahasta rinnastansa: »Luonnon laajan lapset! Kaikki on katoova kerran, unen saaret uppoo, painuvi paraskin haave, pilvilinna hienoin.»
Niin raskaasti rintansa huoahtaa: »Ahot Ithakan, ah, te armaat, teit' enkö siis enää nähdä saa, kotiliettä en koskea korkeaa, mua tervehdi eivät koskaan siis äidin, ei puolison parmaat? Tuo tuhkahan sortui Ilion, mut Ithaka mennyt on myötä, olen tullut ma suureen turmiohon; kuka voitettu nyt, kuka voittaja on, en tiedä, mut tiedän, että elo maineeton on manan yötä!
Kaksi tietä oli valittavanamme tullaksemme kaupunkiin: toinen kulkee suoraan vuoren yli, toinen taas sen vieritse Jakobin kaivon ohi ja on vähän pitempi edellistä. Luonnollisesti valitsimme jälkimmäisen, koska halusimme nähdä tuon merkillisen kaivon, vähän huoahtaa sen vierellä ja virkistykseksi juoda sen "eloisaa vettä."
Sallinet, että häiritsen sinua? Näin tulen tuikkivan lampustasi yöhön sankeaan. Olet tervetullut, kun et kauan viivy. Myöskin minulle voi olla hyvä hetkinen huoahtaa. Näytät vanhalta ja rasittuneelta. Milloin lienet viimeksi levähtänyt? Lepään silloin, kun puhun muiden ihmisten kanssa. Mutta yksin ollen minun ajatukseni ei lepää milloinkaan. Sinä olet paljon yksin? Minä olen aina yksin.