United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuossa äänessä ilmeni niin jylhä ja kumea suruisuus, että Lygia, jonka ajatus juuri oli liidellyt tulevaisuuden tyynissä, kirkkaissa unelmissa, tunsi omituisen, surunsekaisen kauhun alkavan kouria sydäntään. Vinitius kiersi käsivartensa hänen olkapäidensä ympäri ja lausui: "
Voimakas aironvetäisy vielä silloin kuului kumea rätinä, alus sai ankaran sysäyksen ja ponnahti taaksepäin. "Taivas", huusi Camilla hypähtäen paikaltaan. Hän kääntyi katsomaan veneen keulaan päin. Sieltä syöksyi häntä vastaan kokonainen vesivuori. "Laiva on ajanut karille me hukumme", sanoi hän kalveten. "Tule tänne minun luokseni, anna minun katsoa", huusi Atalarik juosten keulaan.
Laukaus, ja nyt taas toinen!" vastasi vanhus, ja samassa kuului ilmassa pieni, keskeytetty ja kumea paukaus. "Kyllä, Herra Jumala!" huusi Elfdal. "Ja tuolla näen minä taas väläyksen, kohta kuuluu kolmas laukaus." "Siellä on laiva vaarassa, ajautumassa Dal'in kallioille!" sanoi vältvääpeli.
Minulla ei ole mitään syytä semmoiseen luuloon. Niin hän sanoi. Levolliset, tyyneet sanat. Mutta ääni oli outo ja kumea. Vai pettivätkö hänen korvansa? Eikö viskaali mitään huomannut? Ei, koska kääntyi palvelijoihin. Josko olivat nähneet yöllä jonkun liikkuvan kartanolla? Eikö edellisinäkään öinä? Niin kyökkipiika katsoi epäillen Hermaniin. Nytkö se tulisi ilmi!
Ja Sakris huomaa, että äänet kylässä rupeavat ikään kuin soimaan, niin heleästi ne kaikuvat. Kas koirien haukuntaakin! Se oli talvella niin kumea, nyt telmähtelevä, levoton. Vaaleassa iltahämärässä näyttävät Krokelbyn ikkunoista tuikkavat tulet kirkkaammilta... Jopa tuolta etäältäkin Vallilasta asti, pääkaupungin laidoilta, ne tuikkivat kuin tähdet ... sävähtelevät kirkkaasti.
Ne vastaavat terävän vihlovasti ja ovat selvästikin ammutut vankilan sisäpihalla. Avatkaa ovet! kuuluu samalla ulkoa kumea, venäjänkielinen huuto. Onko sen huutanut joku vanki akkunastaan vai joku ulkopuolelta, sitä minun on mahdoton tietää. Joukko uusia laukauksia kajahtaa pihalta. Tavarishtshi, tavarishtshi, avatkaa ovet huutaa toverini venttiilistä ulos.
Parin virstankin päästä, toiselta puolen järveä kuulee selviä ääniä, naurua, joka todistaa iloakin olevan ihmissydämmissä, laulua, joka helakkaana kaikuu illan tyynessä. Ja siihen lisäksi tulee karjan kellojen kilinä, kumea kaiku, joka ilmoittaa jonkun hongan elävän viimeisiä hetkiänsä, koirajen haukunta ja senkin seitsemän kolinaa ja kalinaa. Elämää on kaikkialla.
Kori käsivarrella, jossa hänellä oli muutamia liinavaatteita sairasta varten, läksi hän tielle. Kylä oli kuin kuollut; purossa pauhasi ja porisi ruskea vesi; sieltä täältä kuului talojen riihistä puijain kumea kolkutus tai kukon alakuloinen laulu muuten oli hiljaista kuin hautausmaalla. Roosa astui nopeammin, kuin jo muutoinkin tavallisen nopeata käyntiänsä. Hän pelkäsi sateen uudestaan alkavan.
Kuuntelen häntä puolella korvallani, hymyillen samalla sille kohtalonoikulle, joka on meidät niin erilaisista oloista ja eri ilmansuunnilta saattanut samaan vankikoppiin, toisen sodan vastustamisesta, toisen taas sotakantansa takia. Mutta kumea gongonin lyönti käytävästä ilmottaa, että valot sammutetaan kymmenen minuutin kuluttua.
Herrasväki hätkähti nyt, he nousivat tuoleiltaan ja kurkistivat pöydän alle, sillä siitäpä luulivat äänen kuuluvan, mutta kun ei mitään erinomaista havainneet, katselivat ihmeissään vuoroon toisiaan, vuoroon opettajaa, joka huulet kiinni supistettuna näytti siltä, kuin hän ei olisi mistään tietänyt. Vaan hetken perästä kuului taas sama kumea ääni, mutta nyt ikäänkuin katosta.