United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuules Clitus! CLITUS. Minäkö? En, en koko mailmasta. BRUTUS. Hss! ole vaiti! CLITUS. Itsen' ennen surmaan. BRUTUS. Dardanius, kuules! DARDANIUS. Moisen työnkö minä? CLITUS. O, Dardanius! DARDANIUS. O, Clitus! CLITUS. Mit' inhaa käski Brutus sinun tehdä? DARDANIUS. Oi, Clitus, tappaa hänet! Kas, hän miettii. CLITUS. Se jalo astia nyt täynn' on tuskaa, Niin että silmistä se yli vuotaa.
Vaikka kätkeisit Laakson kiven taa, Taikka porolla Metsään rientäisit: Kivet, hongat ois Tieltäin käypä pois! Kerran talvipäivänä. Tuhansia timanttia Ilmass' säihkyy, kimmeltää, Hopeisia untuvia Täynn' on kirkas talvi-sää: Tänään taivas halaa Runsahasti maahan valaa Loistoaan. Oi, kuin välkkyy pinta hangen, Kiiltää oksat koivujen!
Hän uhkaa niinkuin jalopeura, Hän viettelee, ja kaikki seuraa Riemuiten häntä kuolemaan. Maat täynn' on hänen kirkkojansa Ja pöydät hänen kuviansa Ja kaikki paikat urhoitaan. Mökeistä, palatseista kantaa Hän kalliin veron; kaikki antaa Mielellään uhrin hälle vaan.
Kukkanen pieni ja kaino Maast' ylös silmänsä luo: Lempeä, kiitosta nöyrää Täynn' oli katsaus tuo. Henkii puhtaus, Onni ja armaus: Kasvia kauneus kirkastaa. Mistä on kaunehes, kukka? Mist' elononni on tuo, Maahan mi sidotun kasvin Auvosta loistaa suo? Loistetta kullan Ruostetta mullan Et etsi. Ken sinut kaunistaa?
Niin konstikkaaks sen kuvan loi hän, että Siin' itseänsä jumaloi, kuin oisi Se räyskää peililasia, ja viel' on Se pystyss' yhä. Kunnia, sun tähtes Mä elän, kuolen! "Kunnia, sun tähtes Ma veljen murhaan!" "Suuri kiitos, teidän On kunnia!" Se Jumal' ivaa täynn' on! Ja maailman se kahlehissa pitää. Seth niminen ol' Abelilla veli, Tuo miksi Kainille ei kostanut? Hän oli raukka!
Vaikk' kultia täynn' ois laukkusi, ois meri niitä sull' ammentaa, Jumal'auta, tuommoiselle en sois minä tilkkaa, en ainoaa.» Käsi puuskassa vain hän nyrkkiä pui, tapa moinen ol' eukon tään, ja pois rikas öykkäri laittautui, ajan arvaten, vikkelään: Mut vierelle tien, vähän tuonnemmaks uros nuori ol' uupunut. Lotan silmät kuin hellintä tähteä kaks yhä sinne on suunnatut.
Siis Venäjän majat yksmielisest' He valloitit väkeväst' päänäns. Hän voiton siis sai niin urhollisest' Eik' enempää muistanut hätääns; Ja iloa täynn' Läpi vallein hän käy Näin Jumalan avull' hän soti!
Ja meri, täynnä hekkumaa, Eteemme aukeaa. Vaan tuonne, ah maa autuain! Oi tuonne Luojan luokse Nyt henki siivin innokkain Halk' avaruuden juoksee. Hän valloittaa tuon uuden maan, Totuus on miekkanaan. Timanttihäitä oi ken vois Kuvailla luotu kieli! On murhe, tuska, vaiva poiss', Autuutta täynn' on mieli. Auringost' auringoihin päin Me matkustamme näin.
Niin mailmakin, se ihmisiä täynn' on, He lihaa, verta ovat, aistit heill' on; Mut tiedän heissä yhden vaan, jok' aina Vakaana, järkähtämätönnä seisoo. Ja tuo ett' olen minä, siitä näytän Es'merkin nyt, kun lujasti ma vaadin Maanpakoon Cimberin, ja vaateessani Lujana pysyn myös. CINNA. Oi, Caesar CAESAR. Pois! Olympiako siirtää tahdot? DECIUS. Suuri Caesar, CAESAR. Haa!
Nyt tulee se tie mun eteen', Jota vanhat on ennen käynn', Ja murheen-sauva käteen', Joka ompi ristiä täynn'. Sen Taavetti todeks' tietää, Kun näitä kirjoittaa, Ja Herran armon näyttää, Jonka meille ilmoittaa".