United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt on kaikki selvillä!" lausui Mr. Peggotty. "Te astutte sisään! Se tapahtui juuri vast'ikään; ja tässä on se mies, joka aikoo naida hänet sinä hetkenä, kuin hänen oppi-aikansa loppuu". Ham horjahti, niinkuin hänen sopikin, siitä iskusta, jonka Mr.
Lakattuansa raivoamasta siitä, että hänen unensa häirittiin, sanoi kalastaja: "Tuon kelvottoman nuorukaisen ovat kalat vieneet. Hänen piti vetää koukku-köyttä veneesen, mutta horjahti ja suistui mereen, ja sinne hän jäi. Onko se minun syyni?"
"Hukkuiko hän sitten vai mikä vesi se olisi pilannut?" "Putosi, putosi ... tuolta Hietalahden möljältä putosi, kun kerran sattui tietämättä pääsemään sinne leikittelemään... Sauvakon kanssa haratessaan siinä, mitä hän lie ollutkin haraavinaan, horjahti siitä mereen ... eikä ollut enää henkeä, kun ylös saatiin puolen tiiman päästä..." "Viroteltiinko sitä kuitenkin?..."
"Niinpä kuole, sinä murhamies", huusi Pouttu ja tapasi vihamiestänsä vasempaan olkapäähän, jotta punainen veren-soilu parskui miekan jäljestä. Haavan tuska tuntui Kurjen sydämmeen. Hän kokosi vimmattuna viimeiset voimansa ja haavoitti vihamiehen päätä. Mutta itse hän jo horjahti ja kaatui hervottomana. Hän käänsi silmät Lauhaa kohden; tulen liekki siinä vielä leimahti, mutta haahmo oli hävinnyt.
Aleksander ryntäsi kiivaasti pyhää joukkoa vastaan, joka kauan seisoi kuin muuri, mutta horjahti viimein ja kaatui viimeiseen mieheen asti. Heidän ruumiittensa yli syöksyi Aleksander muita tebeläisiä vastaan, jotka voimakkaasti torjuivat rynnäköitä.
Berbiks kohotti suojakseen kilpensä, mutta hänen tarkkasilmäinen vastustajansa laskikin äkkiä aseensa ja työnsi sen hänen rintaansa. Berbiks horjahti ja putosi. »Nobilior! Nobilior!» kansa riemuitsi. »Olen hävinnyt kymmenen sestertiaa», Klodius voihkaisi hammasten raosta. »Habet! hän on saanut kylläkseen», Pansa sanoi rauhallisena.
Oli jotakin niin peljättävää, jotakin niin alkuaikaista ja metsänpetomaista tässä näyssä, että vanha parooni Manfelt horjahti ja tapasi avuttomana käsillään ilmaa. Hänestä oli kuin olisi hän nähnyt silmiensä edessä ilmi elävänä itse Baabelin porton ja lohikäärmeen, joka karkeloi riemuitsevaa kuolemantanssiaan tomuksi menevän maailman raunioilla. Mutta tuo pitkä palmikko, joka häilyi ilmassa?
Vaimoväki näki hänet ja rupesi kutsumaan häntä pois valkeasta, mutta hän kiskoi hirren hiiluksesta; sitten hän tunkihe hakemaan toista, mutta horjahti ja kaatui valkeaan. Silloin hänen poikansa tunki hänen jälkeensä ja kiskoi hänet sieltä ulos. Iivana poltti partansa ja hiuksensa, paloivatpa vaatteet ja kädetkin, mutta hän ei mitään tuntenut.
Poika pyrki ensinnä alas, mutta horjahti ja kaatui ja jäi siihen nelinryömin makaamaan. Isäntä rähähti nauramaan, hihkaisi uudelleen, iski ruoskalla hevosta ja ajoi vielä yhden kierroksen pihan ympäri. Hän oli kuin entisestään kasvanut, korskean ja mahtavan näköinen, silmäillessään ylpeästi ympärilleen. Emäntä ilmestyi kuistille ja pysähtyi sinne hetkiseksi.
Hän oli todellakin laihtunut, auringon paahtama ja ryysyissä. Todellinen sankari! Ja niin hän horjahti. Oletko päissäsi? Hä, olen vaan hiukan heikko. Heikko hän kyllä oli, mutta juovuksissa myöskin. Hänelle, joka oli niin voipunut, olisi viinaryyppy ollut kylliksi, mutta asemalla oli hän saanut kokonaista neljä. Mutta hänelläpä olikin todellisen sankarin koko innostus.