Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kuka minut vapauttaa? Jos lupaatte minulle tyttärenne ja puolet valtakuntaanne, niin vapautan teidät, lupasi Pajalan herra. Hän on heittiö! virkahti Sinikka-rouva loukkautuneen näköisenä. Ettekö kuullut, herra tohtori, että hän monista lupauksistaan huolimatta kutsui minua jälleen anopiksi? Sitä en kuullut, vastasi Paavo Kontio.
Tämä on erinomainen talo eikä täältä puutu muuta kuin emäntää. Eikä enää sitäkään, lisäsi Paavo Kontio, täyttäen samalla hänen lasinsa. Maljanne ja tervetulemaan! Minulla ei ole mitään, ilmoitti Pajalan herra surumielisesti lasiinsa tuijottaen. Mutta saattaakin olla parasta näin, sillä pelkään pahoin, että minun asevelvollisuuteni päättyy yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin.
Onko teillä mitään erikoista ohjelmaa tänä iltana? kysyi Paavo Kontio hotellin portailla. Ei. Mitäpä minulla voisi olla! Hyvä. Siinä tapauksessa me ajamme suoraan Kontiolaan. Sinikka-rouva suostui hetken mietittyään. Mutta hän pyysi saada kuitenkin ilmoittaa matkastaan Pajalan herralle, ettei tämä turhaan tulisi hänen vuokseen levottomaksi. Paavo Kontio rypisti hiukan otsaansa.
Käskettekö jotakin muuta, herra tohtori? Käsken nyt teitä ensin astumaan sisälle, hymyili Paavo Kontio. He pysähtyivät tuokioksi eteiseen... Sinikka-rouva vielä arvoituksellisena mustassa suruhunnussaan, Pajalan herra virallisena ja vakavana, hänen isänsä hengästyneenä, mutta karskina, heidän jälessään puuskuttaen.
Tietysti häntä, Paavo Kontiota kohtaan, jonka syliin hän oli samana yönä, halki sateen ja pimeyden, niin kärsimättömästi kiirehtinyt! Taikka Pajalan herraa kohtaan? Sillä olihan muistettava, että hän ei ollut toimittanut tieltään ainoastaan miestään, vaan myöskin tytärpuolensa ja että hän oli valinnut juuri Pajalan herran saattajakseen tuolle oudolle pakomatkalleen! Kenties rikostoverikseenkin?
Mutta minusta tuntui kyllä kuin hän olisi ohimennen viitannut eräisiin neitseelle kammiossa hiukan sopimattomiin perhesuhteisiin. Oh, täytyy antaa hänelle anteeksi! pyysi Sinikka-rouva. Hän ei tiedä, mistä hän puhuu. Hän ei ole itse vielä perhettä perustanut. Pajalan herra oli painanut päänsä uneksivasti käsivartensa varaan. Miksi ei minun morsiameni ole täällä? virkahti hän murhemielisenä.
Pajalan herra hillitsi hyvin itsensä, vaikka hän näytti istuvan kuin tulisilla hiilillä, vielä paremmin Sinikka-rouva, joka oli täysin tyyni, ystävällinen ja täsmällinen. Hermostuneimmin kaikista käyttäytyi Paavo Kontio, joka alituisesti siirteli asentojaan ja koetti turhaan keksiä jotakin tilaisuuteen sopivaa sanottavaa. Ei, tilaisuus itse oli mahdoton!
Epäilemättä se oli hullunkurista myös Paavo Kontion mielestä, joka huomautti, että heidän oli sitäkin suurempi syy ottaa lisää salaattia, kun heidän nuori ystävänsä varmaan oli itse ottanut tehokkaasti osaa sen valmistukseen. Tietysti, jatkoi Pajalan herra yhä edelleen samalla poikamaisella leikillisyydellään. En voinut vastustaa todellakaan tuota kiusausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät