United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, ei, hänellä oli jo kylläksi, oli jo liiaksi takanapäin! Mutta sen hän kuitenkin tajusi selvällä järjellään, että jos tämä oli oikeata rakkautta, silloin ei hänellä enää ollut kadotettavana silmänräpäystäkään. Oliko hän siis todella rakastunut Carmelaan? Hullutusta, hassutusta! Ennemmin hän olisi voinut olla Carmelan isä. Mitä tämä siis oli?
»Ja sinä itse, Regina, sinä et ole koskaan saanut minulta mitään?» Regina karahti tulipunaiseksi ja kumartui syvälle ompeluksensa ylitse. »Kyllä, herra, kerran», sanoi hän hiljaa. »Mitä sitten?» Regina vaikeni eikä rohjennut kohottaa silmiään. »Hyvä isä, mikä sinua niin hävettää?» »Minulla on se vielä.» »Oh hassutusta!» Boleslav hymyili. Suloinen mielihyvän tunne värisytti häntä.
Tuo oli se uusi totuus, joka äkkiä oli hänen aivoissaan ilmi pulpahtanut. Jos kerran oli hassutusta tehdä työtä jonkun ihanteellisen, ajallisuutta uhmaavan, ihmis-ystävällisen tai omaa kunniaa, mainetta ja ijäisempää itseyttä säilyttävän tarkoitusperän hyväksi, niin saattoi olla kysymys enää vain tämän lyhyen elämän mahdollisimman mukavasta, huolettomasta ja itsekkäästä elämisestä.
Ja tuota hassutusta pyydät sinä minua uskomaan! Olleet turhia kaikki meren morsiamen varoitukset. Eikä hän voinut olla itsekseen ihmettelemättä, että tuo kalastajanuorukainen, joka uskoi kaikki, mitä muuten meri-elämästä ylenluonnollista kerrottiin, ei ottanut ollenkaan uskoakseen sitä, mikä hänelle, kuvankauniille kuninkaantyttärelle, oli mitä yksinkertaisinta ja luonnollisinta.
"Koko mailma on kääntynyt minua vastaan", sanoi taloudenhoitaja, hyppeli ja itki. Talon herran täytyi saapua häntä asettamaan. "Mitä tuo tuollainen hassutus on ikämieheltä? Eikö voi käyttää järkeänsä?" puhuskeli isäntä kohtelijaana. "Onko minulla hassutusta?
Hän katsahti taakseen ja ympärilleen, ja kun ei nähnyt ketään laamannilaisista: Nyt me saatiin meille sanottiin, että kouluaate on pelkkää hassutusta! ja hän kertoi puoleksi kuiskaten, että laamanska ja vallesmanska ja kamreerska ja setä ja täti suo anteeksi, Anette! Sano sinä vaan ja täti Selma myös!
Miksi hän oli levoton oikeastaan? Pelkäsikö hän Liisaa? Rakastiko hän ehkä vielä tuota naista vai vihasiko hän niin sanomattomasti? Hassutusta! ajatteli hän itse. Minä en yksinkertaisesti halua nähdä häntä. Onhan se aivan luonnollista. Se voisi vaikuttaa kiusallisesti minuun. Näin oli yö kulunut. Yö pitkä kuin iankaikkisuus. Aamunkoitossa heräsi rouva Rabbing ja kysyi, mitä Johannes mietiskeli.
Onko tämä järjestystä, onko tämä enää siivoa: vasikatkin tässä alkavat häntä pystyssä pröystäillä, mitä sitten muut. Ja semmoisia kun jo lapsille näytetään, niin minkälaiseksi muuttuu sitten heidän oma käsityksensä järjestyksestä ja siivosta! Minä sanoin jo äsken, että tämä on hassutusta, selitti tohtori.
Sitten siihen tulisi hännätön vasikka, huomautti maisteri, kohottamatta päätään kirjoituksistaan. Niin tulisi, ja mikä sitten. Vähemmin loukkaisi. Tehtäisiinkö hännätön vasikka? Puheenjohtaja oli vähän epävarmana missä muodossa hän sen ehdottaisi äänestettäväksi. Silloin nousi tohtori. Tämähän on selvää hassutusta.
Mainiot tanssiaiset, vallan charmant'it.» Isabella Aftonstjerna loi suloisia silmäyksiä kauniisen Henrikiin. «Mitä hassutusta onkaan tuo tanssi!» torui asessori Munter väsyneen ja ärtyneen näköisenä istahtaessansa Eveliinan viereen. «Ei, katsokaapa kuinka he hytkyvät, hyppivät ja rasittavat itseään, ikäänkuin eivät vähemmällä laihtuisi! No sinä taivaan taatto!