United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vapaaherra Carp seisoi siellä kylmänä, arvokkaana ja virallisena. Anteeksi, että vaivaan, hän sanoi. Mutta minulla oli todellakin asiaa teille. Ja kun minulla kerran oli asiaa, minun täytyi ottaa ominpäin selko osotteestanne, sillä tehän ette ole katsonut tarpeelliseksi sitä meille ilmoittaa. Viimeisten sanojen pieni, ivallinen kärki ei jäänyt Johannekselta huomaamatta.
Ja miljooniensa painolla oli raharuhtinas hänen isänsä kilpailevan liikkeen musertanut. Kilpailu oli ollutkin kovin epätasainen: toisella puolen vain työ, äly, tarmo ja ahkeruus, toisella puolen pääoma ja yhteiskunnallinen arvo-asema. Ja nyt oli vapaaherra Carp saman veren-imijän palveluksessa! Ihmeelliset olivat kohtalon langat.
Siksi oli sovittu niin, että Carp ja Rabbing ajaisivat yhdessä, Signe Tammisen herrasväen kanssa määräpaikkaan. Kaunis ajelumatka, eikö totta? kysyi kohteliaasti toinen ranskalaisista Ireneltä. Kyllä, vastasi Irene vallattomasti. Ellemme me vain olisi niin hirveästi riidelleet. Riidelleet? Ja mistä? Luonnollisesti rakkaudesta, nauroi Irene. Luonnollisesti, laski leikkiä ranskalainen.
Nähtävästi hän oli jälleen seurannut pahaa tapaansa ja puhunut ääneen itsekseen. Anteeksi, sopersi hän, temmaten hatun päästään. Minä kuljin niin mietteissäni ... minä en huomannut ollenkaan... Vapaaherra Carp puristi hänen kättään sydämellisesti. Ymmärrän, ymmärrän kovin hyvin, nauroi hän. Kun on elänyt kauan yksin ja vieraissa kaupungeissa... Johannes heitti kiitollisen silmäyksen häneen.
Jutelleet paljon keskenään ja tulleet toisiaan lähemmäksi kuin milloinkaan. Johannes kuuntelee enää vain puolella korvallaan. Sitten hän herää hetkiseksi ajatuksistaan, kun hän kuulee rouva Rabbingin myöskin muista Caprilla kohtaamistaan suomalaisista mainitsevan. Vapaaherra Carp oli siellä, virkkaa rouva Rabbing. Häneen eivät vain näytä vuodet pystyvän.
Varsinkin illoin, kun oli vielä liian varhaista mennä teatteriin tai konserttiin, valtasi syvä kaiho hänet. Liisa ymmärsi heti, mistä oli kysymys, mutta ei sanonut mitään. Tuijotti vain tummin aavistuksin vastaisuuteen ja kätki kyyneleensä. Sellaisina iltoina sattui myös, että Johannes tapasi itsensä hiiviskelemästä sen hotellin ympärillä, jossa vapaaherra Carp asui. Mitä hän etsi sieltä?
Mutta hän ei voinut, sillä hän ei olisi uskonut enää omia sanojaan. Eikä vapaaherra Carpin kasvoista näkynyt mitään muuta kuin pelkkää arvokasta, päivänpaisteista herttaisuutta. Niin, sanoi Johannes lopuksi. Täytyy miettiä asiaa. He olivat istuneet puiston penkillä, erään pienen lammikon rannalla, jossa oli rauhallista keskustella. Vapaaherra Carp nousi nyt ja ojensi kätensä hänelle.
Sillä seuraavana päivänä saapuivat Irene ja vapaaherra Carp jälleen kaupunkiin, heidän kihlauksensa päätettiin julaista ja samalla sähköttää vuorineuvos Rabbingille, että Johannes oli valmis astumaan hänen palvelukseensa. Tavaransa noudatti Johannes hotellin portinvartialla entisestä majapaikastaan.
Se oli harmittanut hiukan Johannesta, sillä oikeastaan hän olisi tahtonut heti mennä levolle. Mutta hän ei voinut väittää vastaankaan, kun vapaaherra Carp ehdotteli, että Johannes sitten saattaisi Signen samoilla vaunuilla heidän hotelliinsa. Hänen itsensä täytyi vielä mennä illalliselle Rabbingin ja noiden ranskalaisten pankkiherrojen kanssa, sanoi hän.
Ja saattoi ovelle saakka häntä. Vielä saman päivän iltapuolella yritti Johannes lastaan katsomaan. Häntä ei päästetty sisälle. Häntä ei otettu vastaan ollenkaan. Kun Johannes rupesi itsepintaiseksi, ilmestyi hänen eteensä vapaaherra Carp, joka kohteliaasti, mutta päättävästi pyysi häntä poistumaan. Hänellä oli lyhyt keskustelu vapaaherran kanssa.