United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
CAESAR. Olette liian suopea. Mut olkoon: Rypeköön Ptolemeon vuotehessa, Huveihin valtakunnat vaihtakoon, Lasia kilistelköön orjain kanssa, Kaduilla päivät hoippukoon ja käyköön Likaisten ruojain kanssa nyrkkisille: Sopikoon hälle tuo, ja kumma luonne Se ompi, jok' ei moisesta saa tahraa Mut siinä hän on syyssä, että meille Näin irstaisuudellansa lisää kuormaa. Jos hekkumaan hän joutohetket käyttää, Niin kyllästys ja luiden kuivuus siit' on Vain seuraus. Mut jok' aikaa moista tuhlaa, Mik' ilon helmast' irti häntä toittaa Ja meidän kanssa yhteistyöhön kutsuu, Sit' ompi nuhdeltava niinkuin poikaa, Jok', ikään varttuneena, järkens' antaa Haluilleen alttiiksi, näin niskuroiden
Jos kovat ajat meille koittavat, silloin tulevat nämä pyrinnöt kansallisiksi kysymyksiksi, ja silloin niiden arvoa ymmärretään. Silloin kyllä kukin kantaa kortensa yhteistyöhön, mutta onnellinen on se, joka on saanut alkaa jo aikaisemmin. Jospa tietäisit Eevi, miten rikasta ja onnellista elämäni on!»
Me emme saa lyhytnäköisesti halveksia muita, sillä se on pahin este kansojen, jos yksityistenkin väliselle veljestymiselle. Mutta emme saa itseämmekään halveksia, sillä silloin olisimme raukkoja emmekä kelpaisi suureen yhteistyöhön kansojen sivistysvainiolla; emme pystyisi siellä suorittamaan itsenäistä, tunnustuksen arvoista tehtävää.
Vannokoon nyt mies ja nainen, kansan vapaan kansalainen: »Tahdon olla siinä myötä, missä tehdään Suomen työtä, tiedän suunnan, tiedän retken, totta löydän paikan, hetken. Yhteistyöhön työni liitän, tuosta kaitselmusta kiitän, että antoi päähän järjen, jolla teljet tieltä särjen, murran muurit, auon aidat, ratkon vieraat pakkopaidat!»
Aallot varmaan vievät kaikki, Ellei joudu pelastus; 'Yhteisvoimin yhteistyöhön! Keskinäiset riidat pois Siinä yksin laivan turva Vielä ehkä olla vois!» Näin mä huusin myrskyn halki, vaan ei kenkään kuunnellut, Meri heikon äänen voitti, vahvemmin en jaksanut; Riita jatkuu, haaksi huojuu, aallot lyö jo kannellen Silloin herään Enkä tiedä, kuinka käynee kansallen. Syyskuulla v. 1893.
Ehkä Luoja äänen heikon heidän vuokseen vahvistaa: "Ylös, joukko, yhteistyöhön! Kiinni köysiin joka mies, kunnes lauhtuu myrskyilma, kunnes vaaraton on ties! Nyt ei ole riidan aika, vaan on yhteistoiminnan, nyt voi surma vieraaks tulla, viedä uhrit kuoleman!
Ehkä Luoja äänen heikon heidän vuokseen vahvistaa. »Ylös, joukko, yhteistyöhön! Kiinni köysiin joka mies, Kunnes lauhtuu myrskyilma, Kunnes vaaraton on ties! Nyt ei ole riidan aika, Vaan on yhteistoiminnan, Nyt voi surma vieraaks tulla, Viedä uhrit kuoleman!
Aallot varmaan vievät kaikki, ellei joudu pelastus; 'Yhteisvoimin yhteistyöhön! keskinäiset riidat pois siinä yksin laivan turva vielä ehkä olla vois!" Näin mä huusin myrskyn halki, vaan ei kenkään kuunnellut, meri heikon äänen voitti, vahvemmin en jaksanut; riita jatkuu, haaksi huojuu, aallot lyö jo kannellen silloin herään@@@@Enkä tiedä, kuinka käynee kansallen. Syyskuulla v. 1893.
Kallis oikeus, kaikkein suoja, taivaantytär, onnen tuoja, kevein pakoin sidot vapaan; perustan loit kaupungeille, johdit yhteistoimen teille metsäläiset ihmistapaan, yhteen liitit höllät ohjat, annoit siveystajun pohjat, kallihimman tunteen toit, lemmen isänmaahan loit! Sadat käsivarret käkee yhteistyöhön rattoisaan; liikkeist' innokkaista näkee voiman, tahdon tarmokkaan.
Yhtä luonnollisesti kuin maan muokkaamisen jälkeen seuraa kylväminen, yhtä luonnonmukaisesti itsetuntoonsa herännyt kansa, ainakin parhaimmissa jäsenissään, tuntee sisällisen tarpeen tarttua käsittelemään ajan polttavia kysymyksiä. Niin ryhtyy se ihmiskunnan yhteistyöhön ja kasvattaa samalla itseänsä.